Maahan on nimitetty uusi Anneli Jäätteenmäen johtama hallitus, joka pyrkii kunnostautumaan erityisesti tasa-arvoasioissa. Se on hyvin kunnianhimoinen tavoite.
Tavoitteen kunnianhimoisuus ei kuitenkaan liity siihen, että maan hallitusta johtaa ensimmäisen kerran nainen, eikä edes siihen, että puolet hallituksen ministereistä on naisia, vaikka ne molemmat ovat kiistatta tasa-arvoa edistäviä asioita. Kunnianhimoisuus liittyy siihen, että tasa-arvoasioita käsitellään hallitusohjelmassa ensimmäistä kertaa talous-, työllisyys- ja veropolitiikan yhteydessä.
Tähän mennessä tasa-arvoasioita on ratkottu pääosin sosiaali- ja terveysasioiden yhteydessä, ja monet tasa-arvon edistämisen kannalta tärkeät asiat liittyvät toki niihin edelleen.
Sosiaali- ja terveysala on esimerkiksi tärkeä naisten työllistäjä. Sosiaalisektori on tärkeä myös kaikilla muilla aloilla toimiville naisille, sillä työn ja perheen yhdistäminen ei hevin onnistu ilman helposti saatavilla olevia ja hyvin järjestettyjä lasten ja vanhusten hoivapalveluita.
Tasa-arvoasiat eivät kuitenkaan liity vain naisiin ja naisten asemaan. Ne liittyvät myös miehiin ja niihin asioihin, joita pidetään joko miesten omina tai sitten sukupuolineutraaleina. Siksi tasa-arvo on myös keskeinen talouspolitiikkaan ja tulonjakoon liittyvä kysymys.
Naisten ja miesten taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema on hyvin erilainen. Siksi useimmat talouspoliittiset päätöksetkin vaikuttavat miehiin ja naisiin hyvin eri tavalla.
Esimerkiksi sellaiset valtion budjettiin liittyvät asiat kuin verotus, kuntatalous, kehyslinjaus ja työllisyyspolitiikka eivät ole neutraaleja asioita. Niillä on usein hyvinkin erilaiset seuraukset miesten ja naisten arkipäivän kannalta.
Jotta nämä erilaisuudet saadaan näkyviin, kaikkia budjettipoliittisia päätöksiä tulee arvioida myös niiden sukupuolivaikutusten kannalta. Anneli Jäätteenmäen hallitus lupaa ohjelmassaan tehdä juuri niin. Se on hyvin tärkeää ja hyvin kunnianhimoista ja toivon sille toiminnalle mitä parhainta menestystä.
Sukupuolivaikutusten arviointi on kuitenkin hyvin vaikeaa. Arvioinniksi ei riitä se, että mekaanisesti tutkitaan, miten jokin uudistus vaikuttaa miesten ja toisaalta naisten asemaan suhteessa nykytilaan. Arvioinnin on katettava myös se, millainen miesten asemaan kohdistuva muutos on verrattuna siihen, miten naisten tilanne muuttuu.
Tasa-arvoa ei edistä se, että miesten asema paranee naisten aseman säilyessä ennallaan tai ollessa huonontumatta. Tasa-arvoa edistää vain se, että tiedossa olevia epäkohtia korjataan molempien sukupuolten kohdalla.
Talouspolitiikassa ja etenkään veropolitiikassa se ei ole ollenkaan helppoa, sillä miesten ja naisten edut voivat monesti olla aidosti vastakkaiset.
Esimerkiksi käy vaikkapa se että naiset ovat miehiä riippuvaisempia julkisten palveluiden toiminnasta ja verotulojen riittävyydestä samalla, kun heidän hyötynsä mahdollisista veronalennuksista on tulojen pienuuden takia miehiä vähäisempi.
Siksi Jäätteenmäen hallituksen tasa-arvopolitiikan kunnianhimoisuuden todellinen testi ei ole se, selviääkö hallitus sukupuolivaikutusten arvioinnin haasteesta valtion talousarvion valmistelun yhteydessä, vaikka siinäkin on iso työ.
Todellinen testi on se, uskaltaako uusi hallitus vetää tasa-arvoa ja naisten asemaa aidosti edistäviä johtopäätöksiä siitä tiedosta, mitä se esimerkiksi veropolitiikkansa arvioinnin avulla saa, vai ei. Ilman sitä uskallusta kattavakin sukupuolivaikutusten arviointi on tuomittu jäämään pelkäksi uuden ajan poliittiseksi liturgiaksi.
