Oireellista hallitusneuvottelujen kannalta oli, että Raimo Sailaksen työllisyystyöryhmän raportin hyllytti ensimmäisenä Anneli Jäätteenmäki . Pääneuvottelijan mielestä mahdollisimman monipuolisella asiantuntemuksella koottu työttömyyden torjumismuistio on "paperi muiden joukossa".
Tänään saamme kuulla, säikähtivätkö taloustieteilijät turhaan hallitusneuvotteluista tihkuneita tietoja, joiden mukaan punamulta merkitsee paluuta 1950-luvun jako- ja tukipolitiikkaan. Sailaksen mallin mukainen työllisyyden lisääminen ja kakun kasvattaminen eivät olleet loppuviikosta suunnitelmissa. Lisämenot on tarkoitus hoitaa velanoton kasvatuksella, jolloin lastemme maksettavaksi jäävät sekä eläkkeemme että valtion velka.
Oman "asiantuntijuutensa" arvioijien joukkoon ovat tuoneet elämästä vieraantuneet tiedemiehet, kuten Turun yliopiston poliittisen historian professori Jorma Kalela (TS 6.4). Hänen mielestään pitkäaikaistyöttömyyden tukitoimet ovat kansantaloudelle kannattavia muun muassa maaseudun asuttuna pitämiseksi.
"Markkinatalous ei tuota hyvinvointia ellei siihen ole taloudellista pakkoa. Silti yhteiskuntapoliittiset julkilausumat - myös Sailaksen paperi - antavat ymmärtää, että meillä pyritään pelastamaan hyvinvointiyhteiskunta juuri markkinataloutta vahvistamalla", arvioi Kalela pelätessään poliitikkojen antautuneen talouselämän edessä.
Sosiaaliseen markkinatalouteen luottavana olen aina luullut, että jaettavaa syntyy vain kannattavaa työtä tekemällä. Siitä jaetaan osuudet tuotannon ketjussa mukana oleville. Kun ajat ovat huonommat, on töissä olevien ponnisteltava enemmän pystyäkseen maksamaan myös kelkasta pudonneiden elämisen.
Se, miten korkeaksi kuormaa kamelin selkään voidaan koota ilman, että selkä katkeaa tai kameli karkaa, on toinen juttu. Suomessa raja on jo saavutettu. Maailman huippuverotusta on alennettava tai karkulaisten virta Tallinnaan kasvaa. Siellä veroprosenttia kaavaillaan pudotettavaksi puoleen Suomen tasosta eli 20 prosenttiin.
Etsiessäni kovaksi väitetylle Sailaksen mietinnölle pehmeämpää vastapainoa, luin Joensuun yliopiston sosiaalioikeuden professorin Pentti Arajärven tuoretta Paremminvointiyhteiskunta -pamflettia. Arajärvi kirjaa kattavasti hyvinvointiyhteiskunta-teemaan liittyviä asioita ja listaa lopussa kymmenen toimenpidesuositusta, joista suuri osa on Sailaksenkin muistiossa.
Keinoja näiden hyvien asioiden hoitamiseen Arajärvi ei listaa. Voi sanoa, onneksi, sillä kun pääsee kirjasen sivulle 78, professori paljastuu talousajattelultaan pesunkestäväksi marxilaiseksi. Lainaan tekstiä:
"... yritysten voitothan ovat kaikki periaatteessa pitkällä aikavälillä osoitus siitä, että työntekijät ovat saaneet palkkaa vähemmän kuin heidän tuottavuutensa on. Ajatusta ei muuta se, että pääomakin tuottaa jotain. Pääomakin on pohjimmaltaan kasaantunutta työtä. Se on syntynyt mahdollisesti aivan toisessa yrityksessä tai toisessa yhteiskunnassa, mutta se on syntynyt kuitenkin työstä."
Arajärven tuotantoketjussa ei ole siis yhtään muuta tekijää kuin työ. Ei ideoita, tuotekehitystä, tutkimusta, luonnonvarojen käyttöä, yrittäjyydestä ja pääomasta puhumattakaan.
Kun en ole professori, en yritäkään tässä selittää Eulerin teoreeman todistusta rajatuottavuuden mukaisesta työn ja pääoman jakamisesta. Muistelen kuitenkin, että toinen partakalle, Karl Marx , epäonnistui täysin samanlaisten ajatusten viemisessä käytäntöön aiheuttaen päinvastoin syvää kurjistumista sadoille miljoonille ihmisille maapallolla.
Työn ja pääoman jakosuhteista saimme Turun telakkalaisten kanssa jo 25 vuotta sitten hyvän opin Japanin teollisuuteen tutustuessamme. Voitto jaettiin kolmeen yhtä suureen osaan työntekijöiden, omistajien ja asiakkaiden kesken. He saivat parempia tuotteita halvemmalla. Tulevaisuuden suunnitelmissa heillä oli neljännenkin jakajan, kehitysmaiden, mukaanotto ketjuun. Se on tuskin toteutunut nykyisessä Nipponin taloudellisessa kurjuudessa.
Suositan Mäntyniemeen iltalukemiseksi Kansojen varallisuus -klassikkoa. Siinä Adam Smith kirjoittaa vuonna 1776: "Jokainen yksilö ponnistaa jatkuvasti voimansa keksiäkseen edullisimman käytön vallitsemalleen pääomalle. Hän pitää kylläkin silmällä omaa etuansa, eikä yhteiskunnan. Mutta hänen oman etunsa varteenottaminen saa hänet luonnollisesti tai pikemminkin välttämättömästi antamaan etusijan sille käytölle, joka on yhteiskunnalle edullisin."
Toivottavasti hallitusneuvottelijatkin tämän muistivat.
(02) 269 3250
ari.valjakka@turunsanomat.fi
