Kansalaiset kertoivat eduskuntavaaleissa selvästi sen, keiden käsiin he haluavat hallitusvallan avaimet antaa. Keskustan, Sdp:n ja Rkp:n varaan rakentuva yhteistyö ei kuitenkaan merkitse paluuta vanhaan, vaan se on uuden alku. Voimme käydä vahvoin voimin suurten yhteiskunnallisten haasteiden kimppuun.
Uuden hallituksen synnytys ohjelmaneuvotteluineen on parhaillaan täydessä käynnissä. Hallitusneuvottelut Helsingin Säätytalolla ovat jo perinne, joka ei ole ristiriidassa sen kanssa, että eduskunta kantaa päävastuun hallituksen muodostamisesta uuden perustuslain mukaan.
Vähemmän perinteinen sen sijaan oli tapa, jolla hallitusneuvottelut tiistaina aloitimme. Halusin uudenlaisen alun. Niinpä keskustelimme tiistaiaamun arvoista ja yritimme etsiä visioita tulevaisuuden Suomelle filosofi Maija-Riitta Ollilan, tohtori Anu Kantolan, yliasiamies Aatto Prihtin ja tutkimusjohtaja Antti Hautamäen alustusten pohjalta. Näin kuulimme sekä punnittuja filosofisia näkemyksiä arvoperustastamme että huippujohdolle järjestettyjen Sitran Suomi 2015 kurssien viestejä tulevaisuuden haasteista.
Suomen neljä peruspilaria ovat vahva arvoperusta, hyvinvointiyhteiskunta, osaaminen ja yrittäjyys. Arvoperustan olennaisia osia ovat oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja suvaitsevaisuus. Jotta voimme puhua hyvinvointiyhteiskunnasta, kaikki on pidettävä mukana kehityksessä. Siihen kuuluu myös tasapainoinen aluekehitys.
Säätytalon alustuksissa tuli esille monia puhuttelevia ja ajatuksia herättäviä näkökulmia, mutta mieleeni jäi erityisesti Maija-Riitta Ollilan lausahdus: "Etsimme arvoja, jotka lepäävät todellisuuden päällä." Kun tätä täydensi vielä osuva kalvo, se sai ajatuksia liikkeelle.
Todellisuus on siis kaikille sama, mutta todellisuuskäsitykset vaihtelevat. Näin on asian laita myös yhteiskunnallisen todellisuuden kohdalla. Ajatus sopii monipuoluehallituksen muodostamiseen mitä parhaiten.
Hallitusneuvottelujen tavoitteena onkin sovittaa yhteen erilaisia todellisuuskäsityksiä yhteiseksi tahtotilaksi, ohjelmaksi ja viimein konkreettisiksi toimenpiteiksi.
Mitä tästä tulee, on vielä liian varhaista sanoa. Neuvottelujen aluksi esitin kuitenkin toivomuksen, että voisimme kilpailla parhaiden ideoiden keksimisessä ongelmien voittamiseksi sen sijaan, että pyrkisimme kilpaa kampittamaan toisten ajatuksia. Näin on myös edetty.
Suurin yhteinen tehtävämme on työllisyyden parantaminen ja sitä kautta hyvinvointiyhteiskunnan perustan turvaaminen. Tässä emme onnistu ilman työllistävän talouskasvun vauhdittamista ja yrittäjyyden edistämistä. Mutta yhtä tärkeää on kasvun hedelmien jakaminen oikeudenmukaisesti.
Ollilan lista suomalaisten arvotoiveista on hyvä pitää mielessä: kiireen tilalle levollisuutta, projektiajattelun tilalle "kunnon työtä", itsekkään yksilöllisyyden ja rahan perässä juoksemisen tilalle välittämistä ja yhteisöllisyyttä.
Tiedätkö muuten, mikä on globussyndrooma? Ollila selitti sen pallotaudiksi, joka ilmenee vaikutusvallan tunteen puuttumisena ja passivoitumisena maapalloistuneessa maailmassa. Tämän taudin kanssa voi kuitenkin elää, mutta siihenkin tarvitaan rohdoksi viisaita poliittisia päätöksiä Suomessa, Euroopassa ja maailmalla.
On ollut mielenkiintoista seurata eri tahojen reaktioita meneillään oleviin hallitusneuvotteluihin. Yleensä henki on kannustava. Ohjeita ja neuvoja tulee, kuten pitääkin, eri puolilta.
Mukaan on mahtunut aika erikoisiakin lausahduksia. Erään ekonomistin mielestä "punamulta vie talouspolitiikan kivikautta kohti". En tiedä, mihin tämä "valistunut" mielipide perustuu, kun hallituksen ohjelmakaan ei ole ollut lausunnon antajan tiedossa.
Poliittisia mielipiteitä voi tietenkin kuka tahansa lausua, mutta asiantuntijan kaavun alta lausutut puoluepoliittiset puheenvuorot kuulostavat suorastaan kivikautisilta. Keskusta ja sosiaalidemokraatitkaan eivät elä enää 1970-luvulla.
Elämme tätä päivää ja samaa toivomme eri alojen asiantuntijoilta, kun he esittävät kommenttejaan. Poliittisten ennakkoluulojen sijasta lausuntojen pohjaksi toivoisi todellista tietoa.
Punamultakammoa poteville ekonomisteille voin vakuuttaa, että hallitusneuvottelijat kunnioittavat ekonomistien ammattitaitoa. Mutta oletan, että ekonomistikin on vain ihminen; siis erehtyväinen.
ANNELI JÄÄTTEENMÄKI
