Pääkirjoitus 24. 2. 2003:
Suosittu Chirac joutuu pian vaikean valinnan eteen
Presidentti Jacques Chiracin kannatus Ranskassa on noussut rajusti maan sodanvastaisen kannan ansiosta. Chiracin mukaan kaikki tosiasiat puhuvat edelleen sen puolesta, että ratkaisu Irakin kriisiin voidaan saavuttaa rauhanomaisin keinoin eli asetarkastusten kautta.
Toisin kuin Saksassa, jossa liittokansleri Gerhard Schröderin kanta Yhdysvaltain suunnittelemia sotatoimia vastaan on saanut runsaasti arvostelua osakseen, Chirac on yllättäen saanut kansan lähes yksimielisesti taakseen yli puolue- ja uskontorajojen.
Presidentin suosio on huippulukemissa niin Ranskan viisimiljoonaisen muslimiyhteisön kuin vasemmistonkin keskuudessa.
Chiracista on kehittynyt muutamassa viikossa lähes sankari, kun vielä vuosi sitten häntä vastaan esitettiin lukuisia korruptiosyytöksiä. Lahjusskandaalit on kuitenkin nyt siirretty syrjään, kun Chirac on osoittanut taipumattomuutta Yhdysvaltojen edessä.
Presidentti Chiracin suosiota eivät ainakaan ole vähentäneet amerikkalaisen ja brittiläisen lehdistön alatyyliset Ranska-vastaiset kirjoitukset. Näyttääkin siltä, että mitä kovemmiksi lehtien tölväisyt Ranskaa kohtaan yltyvät, sitä innokkaammin ranskalaiset johtajansa takana seisovat.
Chirac ilmiselvästi nauttii tilanteestaan. Kansalaisten sodanvastainen mielipide yltyy yltymistään myös muualla Euroopassa, mikä on vienyt Yhdysvaltain vahvimmat tukijat, Britannian pääministerin Tony Blairin ja hänen espanjalaisen virkaveljensä José Maria Aznarin yhä ahtaammalle.
Chirac on lähipäivinä kuitenkin vaikean valinnan edessä. Hän joutuu pian päättämään asettuako lopullisesti Yhdysvaltain jyräävää politiikkaa vastaan ja sodanvastaisen kansalaismielipiteen puolelle vai hyväksyäkö sittenkin sotatoimet ja näin säilyttää hyvät suhteet Yhdysvaltoihin.
Ranskalla on taloudellisia intressejä valvottavanaan Irakissa. Lisäksi se on jo varustautunut mahdolliseen sotaan lähettämällä Charles de Gaulle -lentotukialuksensa kohti Persianlahtea.
Vielä muutama viikko sitten tuntuikin varmalta, että Chirac pyörtäisi puheensa, kun sodan uhka lisääntyy. Ranskan ei uskottu vastustavan sotatoimia loppuun asti. Chirac osaa näet tarpeen tullen kääntää takkinsa, ja tosi paikan tullen Ranskan on tiedetty tukevan Yhdysvaltoja.
Mutta nyt ei näytä lainkaan selvältä, että Chirac muuttaisi sodanvastaista kantaansa. Hän ajattelee tässä tapauksessa kansallisia etuja ja sodan välittömiä vaikutuksia muualle arabimaailmaan ja sitä kautta suoraan Ranskaan.
Yhdysvalloissa on jäänyt ymmärtämättä, että mahdollisen sodan aiheuttama epävakaus vaikuttaa Euroopan maista eritoten Ranskaan, jolla on läheiset suhteet arabivaltioiden nykyisiin hallituksiin. Yhdysvaltain ja Ranskan näkemykset arabimaailman tulevaisuudesta ovat hyvin erilaiset. Ranskalaiset tuntuvat vastustavan George W. Bushin neokonservatiivista sotapolitiikkaa, jonka heijastusvaikutukset näkyvät myös Irakin naapurivaltioissa.
Vaikka Chirac on pyrkinyt yhtenäistämään EU:n ulkopolitiikkaa ojentamalla tulevia jäsenmaita Yhdysvaltain varauksettomasta tukemisesta, lopputulos voi olla päinvastainen. Ranska ei voi omia yhteistä ulkopolitiikkaa, ja Chiracin sooloilut lähinnä vahingoittavat keskinäistä luottamusta, johon EU:n ulkopolitiikka viime kädessä perustuu. Euroopan unionin jakautuminen on jo murtanut pohjaa tavoitellulta yhteiseltä turvallisuuspolitiikalta.
Kun ratkaisun hetki on edessä, tuntuu epätodennäköiseltä, että Ranska YK:n pysyvänä jäsenmaana kaataisi uuden päätöslauselman veto-oikeudellaan, sillä se aiheuttaisi transatlanttisille suhteille todellista vahinkoa. Ranska on tosin ainoa maa, jonka voisi kuvitella niin tekevän. Venäjä ja Kiina ovat sellaisessa asemassa, etteivät ne lähde riskeeraamaan suhteitaan Yhdysvaltoihin. Ranska haluaa myös puolustaa YK:n arvovaltaa, sillä se tietää, että Yhdysvallat saattaa hyökätä Irakiin YK:n vastustuksesta huolimatta.
On niin ikään epätodennäköistä, että Ranska tässä tilanteessa äänestää päätöslauselman puolesta, vaikka sillä ei sotaa estetäkään. Chiracin ratkaisu saattaakin olla tyhjää äänestäminen; näin Ranska välttyisi vaikutelmalta, että se olisi ollut mukana kannattamassa sotaa, mikäli jokin menee Irakissa vikaan.
