Paavo Lipposen kolumni 11.2.2003:
Suomi - pikkujättiläinen jonka ei tarvitse pullistella
Suomi on nykyisessä Euroopan unionissa väkiluvultaan kolmanneksi pienin maa ennen Irlantia ja Luxemburgia. Bruttokansantuotteessa henkeä kohti Suomi sijoittuu seitsemänneksi. Jos perusteeksi otetaan kilpailukyky ja yhteiskunnan tila, Suomi ei jää yhdestäkään toisesta jäsenmaasta jälkeen.
Suomen nousu ajoittuu EU:n jäsenyyden aikaan ja on aivan omassa luokassaan.
Suomi sijoittuu maailman kärkeen kilpailukyvyssä ja kestävässä kehityksessä. Koululaitoksemme on arvioitu parhaaksi. EU:n työllisyyskehityksessä sijoitumme kärkiryhmään yhdessä Irlannin ja Itävallan kanssa. Tutkimus- ja kehityspanoksen kansantuoteosuudessa olemme Ruotsin jälkeen EU:n kärjessä, niin kuin myös sisämarkkinalainsäädännön toteuttamisessa.
EU:n jäsenenä Suomi on menestyksellisesti puolustanut elintärkeitä etujaan. Maataloutemme on saanut tyydyttävät tukiratkaisut sekä EU:n nykyiselle rahoituskaudelle Berliinin huippukokouksessa 1999 että myös erikseen Etelä-Suomen maataloudelle komission kanssa käydyissä neuvotteluissa. Suomi on henkeä kohti bruttokansantuotteessa Ruotsin tasolla, mutta Ruotsi on huomattavasti suurempi nettomaksaja EU:lle.
Suomi liittyi ensimmäisten joukossa yhteiseen valuuttaan euroon keskustan vastustuksesta huolimatta. Asuntovelkainen maksaa lainastaan nyt puolta vähemmän korkoa kuin 1995. Aivan yhtä tärkeätä on, että hän voi myös jatkossa luottaa korkojen vakauteen.
Suomen etujen kannalta keskeisiä Venäjän suhteita on EU:ssa kehitetty aloitteidemme pohjalta. Venäjälle tärkeää Kaliningradin kehittämistä rahoitetaan unionin Pohjoisen ulottuvuuden politiikan puitteissa. Nyt toteutetaan ensimmäistä suurta projektia, 200 miljoonan euron puhdistamohanketta Pietariin.
Suomi on ollut aloitteellinen mm. EU:n ja Venäjän energiayhteistyön aikaansaamisessa sekä kansainvälisten rahoituslaitosten rahoituksen ohjaamiseksi investointeihin Venäjällä. Silloinen pääministeri Vladimir Putin esitteli Venäjän ensimmäisen EU-strategian EU - Venäjä -huippukokouksessa Helsingissä 1999. Suomen ja Venäjän väliset suhteet eivät ole milloinkaan olleet yhtä hyvät kuin nyt, totesi Venäjän pääministeri Mihail Kasjanov äskettäin pääministeritapaamisessamme Kirkenesissä.
Tarvittaessa Suomi saa myös EU:lta tukea Venäjä -suhteissaan. Komissio sitoutui viime viikolla selkeästi meriturvallisuuden vahvistamiseen myös liikennöitäessä jääolosuhteissa.
EU:n kehitykseen ja yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen Suomi on vaikuttanut monella keskeisellä alalla - myös turvallisuuspolitiikassa. Suomen ja Ruotsin alkuperäinen aloite Amsterdamin huippukokoukselle 1997 on johtanut EU:n kriisinhallintakyvyn luomiseen siviilikriisinhallintaa myöten. Nizzan huippukokouksessa 2000 Suomi ajoi läpi palveluita ja henkistä omaisuutta koskevan neuvotteluoikeuden antamisen EU:lle, mikä merkittävästi vahvisti unionia kauppapoliittisena supervaltana.
Tampereen huippukokouksessa 1999 Suomen puheenjohdolla ja asiantuntijoidemme ratkaisevalla myötävaikutuksella avattiin kokonaan uusi, maahanmuuttoa ja oikeudellista yhteistyötä sekä rikosten torjuntaa koskeva luku unionin toiminnassa. Helsingin huippukokouksessa 1999 hyväksyttiin kaikki jäsenyyttä hakeneet maat samalle viivalle ja tehtiin ratkaisevat kriisinhallintakykyä koskevat päätökset.
EU-politiikkaamme "löysäksi" moittivat eivät tiedä mistä puhuvat. Olemme vakuuttavasti osoittaneet, että pieni maa voi oikealla otteella ja asiantuntemuksella vaikuttaa EU:ssa suuriin asioihin.
Suuren valiokunnan puheenjohtajan Esko Ahon esittämä arvostelu kohdistuu muotoihin, ei politiikan sisältöön. Kuitenkaan missään toisessa EU-maassa ei hallitus yhtä tiiviisti muodosta kantaansa EU-asioissa ja hanki politiikalleen parlamentin tukea.
Löytyisikö joku toinen EU-maa, jossa tulevaisuuskonventin asioita käsitellään lähes viikoittain hallituksessa ja muodostetaan niihin kanta, joka välittömästi esitellään eduskunnalle? Suomi on vakavasti harkinnut kantansa konventin kaikkien työryhmien esityksiin, talouspolitiikasta turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.
EU:n instituutioita koskevaan konventtikäsittelyyn hallitus esitti kriittisen, mutta ei ehdottoman kielteistä kantaa Eurooppa-neuvoston pysyvän puheenjohtajan toimen perustamiseen. Suuri valiokunta taas otti ehdottoman kannan. Kuitenkin Esko Aho suosittelee tältä pohjalta keskusteluja Ruotsin kanssa, jonka pääministeri edustaa toista äärimmäisyyttä EU:n instituutiokysymyksissä.
Suomi ei ole vaihtanut hallituksensa edustajaa konventissa, koska tohtori Teija Tiilikainen on osoittanut suurta pätevyyttä ja saavuttanut arvostetun aseman, jollaiseen pääsemiseksi ministeritasonkin edustajalla olisi töitä. Hänen jälkensä näkyy monissa konventin tuloksissa.
Keskustan johtavan EU-poliitikon on kaunaltaan vaikeata tunnustaa Suomen menestystä. Suomi on ykkönen myös EU-politiikan parlamentaarisuudessa. Maamme on todella EU:n pikkujättiläinen, mutta ei pullistele, vaan hoitaa asiansa matalalla profiililla.
PAAVO LIPPONEN
