Jos edustuksellista demokratiaa punnitaan vaihtoehtojen runsaudella, maaliskuun eduskuntavaalit ovat varsinainen kansanvallan täyttymys. Tarjolla on kolmatta tuhatta ehdokasta, kahdeksantoista puoluetta ja villit valitsijayhdistykset päälle. Kansalaisten näkökulmasta puutetta voi olla korkeintaan laadusta eli ehdokkaista, jotka haluavat ajaa juuri niitä asioita, jotka äänestäjä kokee tärkeiksi.
Ehdokkaiden määrä on kasvanut jonkin verran neljän vuoden takaisista vaaleista. Silloin 200-paikkaiseen parlamenttiin pyrki 1994, nyt 2 029. Nykyisten eduskuntapuolueiden lisäksi mukana on kymmenkunta enemmän tai vähemmän vakiintunutta poliittista puoluetta ja ryhmittymää.
Varsinais-Suomessa valinnanvara on sikäli supistunut, että tällä kertaa ehdokkaita on asettanut vain 13 puoluetta, mikä on neljä vähemmän kuin vuonna 1999. Leikistä ovat luopuneet muun muassa Vapaan Suomen liitto, Remonttiryhmä ja Nuorsuomalainen puolue, jonka yritys nousta liberalismin tuhkasta pysyväksi poliittiseksi voimaksi epäonnistui niin Varsinais-Suomessa kuin muullakin.
Kuluneiden neljän vuoden aikana on pohdittu paljon vaalilainsäädännön uudistamista ja siinä yhteydessä myös vaaliliittojen kieltämisestä. Puheista ei ole kuitenkaan päästy pitkään. Edelleen vaaliliittoja on solmittu suuri määrä ja kirjava joukko kautta maan.
Vaalitekninen ja -taktinen liittoutuminen on suosittua etenkin niissä maan kolkissa, joista väestökadon vuoksi valitaan kansanedustajia aikaisempaa vähemmän. Esimerkiksi Etelä-Savossa edustajaluku putoaa kahdeksasta kuuteen, mikä tietää kolmen hallitsevan puolueen kesken ankaraa kilpaa.
Tuntuvaa edustajapaikkojen uusjakoa odotetaan niin ikään siellä, missä vahvat maakunnalliset tai valtakunnan vaikuttajat jättäytyvät eduskunnasta vapaaehtoisesti. Erityisen kiinnostavaa on seurata, miten Esko Ahon ja Sauli Niinistön kaltaisten politiikan supersarjalaisten ääniperinnölle käy.
Pystyykö keskustan uusi puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki vetoamaan yhtäläisesti pääkaupunkiseudun kuin aiemmin Pohjanmaan äänestäjiin. Ja kuinka Varsinais-Suomen vaalipiirissä pääministerikisaa käyvä kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä palkitaan kotiseutu-uskollisuudesta.
Runsaan kuukauden kuluttua pidettävien eduskuntavaalien kampanjointi on hiljalleen pääsemässä vauhtiin. Puolueiden tärkein haaste liittyy taas kerran kysymykseen vaaliteemojen tärkeydestä ja tähdellisyydestä äänestäjille. Demokratian kerran neljässä vuodessa pystytettävälle kohtauspaikalle ei pitäisi tuoda tarjontaa, jolla ei ole kysyntää.
Tuoreet selvitykset viittaavat siihen, etteivät puolueet ainakaan vielä ole kyenneet nostamaan keskusteluun paljoakaan aiheita, joita myös äänestäjät pitävät olennaisina. Jos tilanne ei lähiviikkoina kohennu, maalisvaaleista on turha odottaa käännettä äänestysprosentin jatkuvaan alamäkeen.
