Pääkirjoitus 20.10. 2002
Turulla riittää hyödynnettävää
kuutoskaupunkien yhteistyössä
Suomen kuuden suurimman kaupungin välillä on kehkeytynyt kiintoisa virkamiesjohdon kanssakäyminen. Helsingin, Espoon, Vantaan, Tampereen, Turun ja Oulun kaupunginjohtajat aloittivat vajaa vuosi sitten säännölliset tapaamiset, joissa pohditaan yhteistyön kehittämistä ja yhteisten ongelmien ratkaisukeinoja. Turulla tässä verkottumisessa näyttää ainakin tilastojen valossa riittävän hyödynnettävää.
Eva-Riitta Siitosen, Marketta Kokkosen, Erkki Rantalan, Jarmo Rantasen, Armas Lahoniityn ja Kari Nenosen johtamat kaupungit ovat varsinainen kuntakentän mahtikasautuma. Ne kattavat maamme neljä merkittävintä seutukuntaa ja ovat sekä taloudellisesti, väestöllisesti että työpaikkojen määrän ja yleisen kehityspotentiaalin puolesta ylivoimainen kokonaisuus.
Kuutoskaupungeissa asuu 1,5 miljoonaa suomalaista eli 28 prosenttia väestöstä. Työvoima- ja taloustilastoissa niiden painoarvo on suhteellisesti vielä suurempi. Bruttokansantuotteesta kuutosten osuus on 48 prosenttia (vuonna 2000) ja niiden alueella toimivien yritysten liikevaihto 46 prosenttia maan kaikkien yritysten liikevaihdosta (Kuntalehti 17.10.).
Kaupunkiryppään imusta ja kehityksen dynaamisuudesta kertoo se, että kaksi kolmannesta IT-alan uusista työpaikoista 1993 - 99 syntyi kuutosten alueelle. Myös bkt:n kasvu oli kyseisenä ajanjaksona omissa lukemissaan. Kun muualla maassa tuotanto lisääntyi keskimäärin 30 prosentilla, Oulussa yllettiin 80, Helsingin seudulla 70 ja Tampereellakin 60 prosentin nousuun.
Turku oli kuuden joukosta ainoa, jonka talouskasvu jäi maan keskiarvon alapuolelle. Myös työllisyys- ja työttömyysluvuissa Aurajoen kaupunki on matanut pitkään hännillä. Tosin myös Oulu ja Tampere kärsivät edelleen muuta maata ankarammasta työttömyydestä. Helsingin kanssa Turku taas painii tavallista pahemman pitkäaikaistyöttömyyden vitsauksen kanssa.
Vaikka tilastofaktojen valossa kuuden kaupungin lähtökohdat ovat varsin erilaiset, strategisissa tavoitteissa niillä on paljon yhteistä. Seutukuntien merkityksen korostaminen kansantalouden moottoreina, elinkeinopolitiikan linjaukset, julkisen talouden rasitusten jako, investoinnit infrastruktuuriin ja teknologiaan, EU-tason vaikuttaminen ja yhteisen tietopohjan hankkiminen kuntahallinnon eri lohkoilta ovat toiminnan kohteita, joissa niin Oulun kuin Helsingin, niin Turun kuin Vantaan intressit käyvät yksiin.
Tärkeäksi pontimekseen kuutosverkosto ilmoittaa kaupunkipoliittisen keskustelun herättämisen. Kaupunginjohtajat varovat kuitenkin visusti luomasta kuvaa hyväosaisten etujoukosta, joka pyrkii profiloitumaan erilliseksi edunvalvonnan ryhmäksi kuntien järjestössä.
Historian jäljet tietysti pelottavat. Isoiset eivät halua olla lietsomassa paluuta kahden etujärjestön malliin, josta pitkän ja kivuliaan prosessin jälkeen onnistuttiin vuonna 1993 irtautumaan.
Sille vain ei mahda mitään, että kuutoskaupunkien resurssit, intressit ja asema ovat muihin Suomen kuntiin verrattuna poikkeavat - myös suhteessa valtioon ja aluepolitiikan tavoitteisiin.
