Ensimmäinen pääkirjoitus 17.10.2002:
Sisäsiittoinen valtapeli niittää
satoa Turun kunnallispolitiikassa
Apulaiskaupunginjohtaja Juhani Määtän (sd) seuraajasta on kehkeytynyt Turussa poliittinen näytelmä, joka raadollisella tavalla paljastaa kaupungin sisäsiittoisen ja syrjivän valtapelin.
Neljätoista vuotta Turun teknistä-, kaavoitus- ja ympäristötointa johtanut Määttä siirtyy joulukuun alussa osa-aikaeläkkeelle ja osapäivätoimiseksi strategiasuunnittelijaksi keskushallintoon. Valtuuston mahtipuolueet ovat päättäneet, että virka täytetään määräajaksi, todennäköisesti vuoden 2004 loppuun.
Sdp ja kokoomus sopivat kesällä 2001, että määräaikaisvirka läänitetään kokoomukselle. Se oli hyvitys sosiaalidemokraateilta, jotka saivat kolmen vuoden jatkoajan ykköskaupunginjohtaja Armas Lahoniityn toimikauteen.
Mitä muita etupiirijakoja tuolloinen "neuvottelupöytäkirja" mahdollisesti sisältää, on jäänyt paljastumatta. Tiedetään vain, että johtavien virkojen hallinnasta käytävään taktikointiin vaikuttavat vuoden 2004 kunnallisvaalit tai oikeammin niiden tulos.
Välillä vaikutti jo siltä, että Määtän paikalle istutetaan muitta mutkitta kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Olli A. Manni. Valtuuston keskiryhmät oivalsivat kuitenkin avautuneen pelipaikan ja vaativat virkaa julkiseen hakuun. Nyttemmin myös valtapuolueiden on ollut suostuminen tähän kosmeettiseen myönnytykseen.
Jotakin Turun valtapelin ydinasetelmasta kertoo kaupunginhallituksen puheenjohtajan Seppo Lehtisen julistus, jonka mukaan sitoutumattomalla hakijalla ei ole mitään asiaa uudeksi apulaiskaupunginjohtajaksi (TS 16.10.). Pätevät ja pystyvät älkööt siis vaivautuko. Suomen viidenneksi suurimman kaupungin virkamiesjohtoon kelpaavat vain paikallisen hyvä veli -piirin jäsenkirjasopivat.
Lehtisen toteamus tarkoittaa käytännössä virkakieltoa. Esimerkiksi Nokian pääjohtajan Jorma Ollilan ei kannata hakemustaan jättää. Turku arvostaa Mannin kaltaisia tarjokkaita, joilla on vakuuttavat näytöt sekä yksityisen liike-elämän että kunnallisen luottamushallinnon vastuullisten tehtävien tuloksellisesta hoitamisesta.
Tietynlainen sisäsiittoisuus, omasta piiristä rekrytointi kuuluu tunkkaisena piirteenä Turun poliittiseen kulttuuriin. Legendaarisen Väinö J. Leinon (sd) jälkeen kaupungin huippuvirkoihin on nostettu etupäässä puolueiden paikallisesti kunnostautuneita ja palkitsemiselle alttiita poliitikkoja. Harvoja poikkeuksia on aikanaan Oulusta pestattu Juhani Määttä.
Lehtisen ylevä todistelu siitä, että kaupunginjohtajalla täytyy olla jokin yhteiskunnallinen näkemys on kovin läpinäkyvä yritys, peittää todelliset motiivit. Tuore tilanne osoittaa, että puolueille on tärkeämpää pitää kiinni mandaateistaan kuin onnistua rekrytoimaan keskeiselle hallintolohkolle mahdollisimman kyvykäs virkamiesjohto.
Poliittisen vallan keskittyminen liian pitkäksi aikaa yksiin, harvoihin ja samoihin käsiin jähmettää demokratiaa tavalla, joka näkyy Turussa. Avoin keskustelu on tukahtunut päättäjien piirissä vahvojen saneluun ja heikkojen pelkoon epäsuosioon joutumisesta.
Uuden apulaiskaupunginjohtajan valinnassa joidenkin poliitikkojen vallan täyteys näyttää edenneen siihen mittaan, ettei heillä ole korvia enää edes äänestäjien palautteelle.
