Poliittiset syyt painavat, kun Euroopan unionia laajennetaan kymmenellä uudella jäsenmaalla. Kun vuotavaan veneeseen lisätään lastia, siitä syntyy kulkua jarruttava paarlasti, ei tuulta purjeisiin puhaltavaa lisäenergiaa. Vene pitäisi tilkitä ennen merelle menoa isommalla joukolla.
Brysselissä pallo tuntuu olevan liian usein hukassa. Kuluneella viikolla näimme, miten talouttaan löysemmin hoitaneet suuret EU-maat, erityisesti Ranska, selättivät asiansa sovitun mukaan hoitaneet pienemmät kumppanit.
EU-maat ovat luvanneet pitää budjettinsa kurissa ja välttää syömävelan ottamista yli kolmen prosentin bruttokansantuotteesta. Ranskalla, Saksalla, Italialla ja Portugalilla on ollut suuria vaikeuksia lupauksensa pitämisessä ja sitoutumisessa budjettivajeensa pienentämiseen 0,5 prosenttiyksiköllä vuosittain.
Suhdanteet ovat muuttuneet, jolloin voi tietenkin kysyä, miten tiukasti sopimuksissa on pysyttävä. Ministeri Erkki Tuomioja on ollut valmis EU:n tiukan budjettipolitiikan romuttamiseen. Tänään 2 446 päivää Suomen rahapussia vartioinut Sauli Niinistö taas on sitä mieltä, että sopimuksilla rahan arvo pidetään. Jos on sovittu jostain asiasta, myös sen purkamisen on tapahduttava yhdessä eikä Gallian kukon kiekua kuunnellen.
Ranska piti päänsä, se aikoo kasvattaa lisävelan turvin mm. puolustusmenojaan. Tämän kukkoilun hyväksyi lopulta myös euron ja maanosamme vakaan talouskehityksen ylin vartija, Euroopan keskuspankin pääjohtaja Wim Duisenberg. Hänen mielestään vakaussopimus on nyt "hyvillä raiteilla".
Myös EU:n tukipolitiikka saa yhä hullumpia piirteitä. Maatalousministeriössämme on sorvailtu lakia, jonka perusteella tukitarkastajat voivat tehdä kotietsintöjä maatiloilla, joilla tuottajan epäillään syyllistyneen lainrikkomuksiin.
Navetan, viljelmien ja toimitilojen lisäksi tarkastaja voisi rynnätä ennakkoon ilmoittamatta poliisisaatossa peräkamariin kääntelemään patjoja vilunkikuitteja löytääkseen.
Kun puolet suomalaistuottajista pitää jo nyt tarkastajien käyntejä tungettelevina, jatkossa porstuasta kuuluvaa kolinaa aletaan pelätä kuin aamuyön oveen koputuksia Stalinin Neuvostoliitossa.
Kiistassa Yhdysvaltain kanssa Kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n roolista rikollisten tuomitsemisessa EU jäi kakkoseksi. Perussäännön mukaan ICC voi tuomita eri maiden, myös USA:n kansalaisia, mikäli he syyllistyvät rikoksiin sopimusvaltioiden alueella. Yhdysvallat on toiminut voimakkaasti tätä muiden hyväksymää perussääntöä vastaan ennen kaikkea Bosnian kokemusten jälkeen.
Yhdysvaltain taktiikka oli jakaa EU-maat kahteen leiriin eli valtioihin, jotka asettivat suhteensa Yhdysvaltoihin etusijalle ja maihin, jotka sopimuksesta kieltäytymällä painottivat Kansainvälisen rikostuomioistuimen tärkeyttä.
Pelastaakseen kasvonsa EU laati periaatesäännön, jota noudattamalla jäsenmaat voivat solmia kahdenkeskisiä sopimuksia USA:n kanssa. EU:n yhteistä ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa uhannut katastrofi vältettiin uhraamalla kansainvälisen rikostuomioistuimen arvovalta. Saa nähdä, jaksaako EU vastustaa USA:n painostusta, jonka mukaan myös Turkki on otettava mukaan unionin neuvotellessa uusista jäsenistä.
Sivuutan maininnalla EU:n tilintarkastussotkut, kiistan elintarvikevirastosta, umts-kaupat jne. vaikka nekin kertovat vakavaa kieltään siitä, miten horjuvaa asioiden hoito on Brysselissä.
Näistä kauneusvirheistä huolimatta Suomen kannalta katsottuna EU-jäsenyytemme on edelleen periaatteessa hyvä asia. Se kytki maamme lopullisesti länsimaiseen yhteyteen, jonka puolesta rakentavat voimat ovat toimineet maassamme sotien jälkeisenä aikana.
Nyt on kuitenkin syytä kysyä, miten tehtävässään heikoksi osoittautunut komission puheenjohtaja Romano Prodi kuvittelee johtavansa kymmenen uutta, monella tapaa vaikeuksissa olevaa maata unioniin, kun komissio ei kykene hoitamaan nykyisiäkään tehtäviään jämäkästi.
Irlanti saotkee uudelleen pakan, jos se kansanäänestyksessä torjuu toistamiseen EU:n itälaajennuksen perustana olevan Nizzan sopimuksen.
Koko Euroopan yhdistäminen voi olla kannatettava ajatus, mutta nyt olisi vielä mahdollisuus ottaa tuumaustauko. Kuten valtioneuvos Harri Holkeri varoitti (TS 4.10.) "laajentumisensa myötä unioni seilaa täyttä vauhtia kohti varsin vähän tunnettuja, entistä karikkoisempia vesiä, Vaara, että jossain päin hermostutaan ja reagoidaan sen mukaan, kasvaa koko ajan".
(02) 269 3250
ari.valjakka@turunsanomat.fi
