Ensimmäinen pääkirjoitus 10.10.2002:
Kasvava henkilöstövaje Turun
vanhustenhuollon koetinkivi
Lähihoitajaksi opiskeleva Anne-Mari Mäkelä on pantu Turun Runosmäen vanhainkodissa paljon haltijaksi. Kymmentuntisen yötyövuoron aikana hän vastaa yksin 40 vanhuksen hoidosta ja hyvinvoinnista. Asetelma on varsin kaukana siitä, mitä sosiaali- ja terveysministeriön suositukset edellyttävät minimissään henkilöstön mitoitukselta.
Ikääntyvien hoidosta annettujen laatukriteerien mukaan osastolla tulee olla aina vähintään kaksi työntekijää, jos vanhuksia on enemmän kuin 25. Runosmäki ei ole ainoa, joka rikkoo normia. Äskettäin julkistettu selvitys kertoo, että kaksi kolmesta vanhustenhuollon laitoksesta tekee samoin.
Turun pulmana ei ole vain nykytilanne, vaan myös ja etenkin tulevaisuus. Vanhustenhoidon henkilöstövaje uhkaa kasvaa lähivuosina niin, että 2010 laitoksissa ja avopalveluissa ammottaa parinsadan ammattilaisen aukko.
Pahenevan vaillingin taustalta löytyy neljä pääsyytä. Työstä poistuma kiihtyy suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Ihmisten elinikä nousee, mikä lisää vanhuus- ja hoitopalvelujen tarvetta. Kiinnostuksen hiipuminen ammattialaa kohtaan supistaa työvoiman tarjontaa. Rahaa ei riitä virkojen täyttämiseen saati lisäämiseen.
Luetelluista tekijöistä puolet on sellaisia, joihin julkisen vallan toimin on mahdollista vaikuttaa, jos vain halutaan. Satsaamalla henkilöstöön eli palkkaamalla kohtuumäärin väkeä kilpailukykyisin eduin kohennetaan hoitoalan vetovoimaa opinto- ja uravaihtoehtona. Samalla varmistetaan asemia työvoimakilvassa, johon kuntatyöantajat jo lähivuosina joutuvat.
Käytännön ratkaisujen avainehto on edellä mainittu, "jos halutaan". Kyse on yhteisten verovarojen kohdentamisesta, tarpeiden priorisoinnista ja viime kädessä inhimillisistä arvovalinnoista.
Turku on tunnettu kaupunkina, jonka taloudenpitoa vaivaa lähes krooninen tasapainottomuus erityisesti sosiaali- ja terveystoimessa. Palvelujen ylläpito tuppaa vuosi vuodelta nielemään enemmän rahaa kuin kaupunginvaltuusto viisaudessaan budjetoi. Jäljet näkyvät myös ikääntyneiden hoidossa.
Kuvaava on sosiaalitoimenjohtaja Maija Kytän toteamus vanhustenhuollon nuoralla tanssista (TS 9.10.). Vaikka kaikki menorönsyt on jo karsittu, budjetti ei riitä edes olemassaolevien virkojen, eikä toimien täyttämiseen. Syyskuun lopussa sellaisia oli kaikkiaan 16.
Kytän mukaan eurot ovat virkamiehen korkein ohje. Lausuma osoittaa, että vuosikautinen moite huonosta budjettikurista alkaa mennä perille. Toisaalta juuri sosiaalitoimen kohdalla kalskahtaa kovin tunnottomalta, että vain raha ratkaisee.
Ja rahalle taas näyttää Turussa olevan miljoonittain tärkeämpiä käyttökohteita kuin kaupungin laitoksissa viruvat vanhukset.
