Pääkirjoitus 7.8. 2002
Yhdysvaltain hyökkäyksellä Irakiin
saattaisi olla vakavia seurauksia
Päivä päivältä merkit viittaavat yhä selvemmin siihen, että Yhdysvaltain presidentti George W. Bush on tosissaan, kun hän puhuu Irakin johtajan Saddam Husseinin hallinnon kaatamisesta. Viimeksi maanantaina Bush tutustui Pentagonin tuoreimpiin suunnitelmiin sotilaallisesta hyökkäyksestä Irakiin.
Bush on heti virkakautensa ensimmäisestä päivästä lähtien vakuuttanut, että hän käyttää sotilaallista voimaa Saddamia vastaan, mikäli osoittautuu, että Irakin johtaja on käynnistänyt uudelleen joukkotuhoaseohjelmansa. Nyt Bush ilmeisestikin katsoo saaneensa riittävät todisteet siitä, että kemiallisten, biologisten ja ydinaseiden kehittely jatkuu Irakissa.
Yhtenä syynä Bushin sotaintoon voi olla myös se, että meneillään oleva sota terrorismia vastaan on juuttunut paikoilleen ja kansa odottaa presidentiltä selkeää näyttöä siitä, että hän täyttää lupauksensa ja tekee maailmasta turvallisemman paikan asua ja elää. Voidaan kuitenkin kysyä, onko Irak oikea kohde tässä tapauksessa, sillä maan ei ole tiettävästi tukenut millään tavalla Bushin päävihollista al-Qaida -järjestöä. Ja niin raa'aksi diktaattoriksi kuin Saddam Hussein tiedetäänkin, hän ei myöskään tällä erää ole uhannut ketään aseillaan.
Bushin päättäväisyys ei ole jäänyt huomaamatta Bagdadissa. Tästä ovat osoituksena viime päivien sovinnolliset eleet Saddamin hallinnolta. Ensin sai viestin YK:n asetarkastajien ryhmän johtaja Hans Blix, jolle Irak väläytti neljä vuotta keskeytyksissä olleiden asetarkastusten uudelleen aloittamista. Tämän jälkeen puolestaan Yhdysvaltain kongressin jäsenet saivat kutsun Irakiin kolmen viikon tarkastusmatkalle. Presidentti Bush torjui kummankin aloitteen ja niitä voitaneenkin pitää lähinnä Saddamin yrityksinä voittaa aikaa.
Mahdollinen hyökkäys Irakiin näyttää jäävän lähes täysin Yhdysvaltain omille harteille. Irak-operaatio nähdään liian vaarallisena yrityksenä, joka ei houkuttele liittolaisia. Saksan liittokansleri Gerhard Schröder on sanonut selvästi, että Saksa ei osallistu hänen johtonsa alla moiseen seikkailuun. Tunnelmat monissa muissa EU-maissa eivät juurikaan poikenne tästä. Jopa Yhdysvaltain uskollisin liittolainen Britannia hangoittelee. Yli puolet briteistä vastustaa osallistumista hyökkäykseen Irakia vastaan.
Paitsi sotilaalliset menetykset pelottavat liittolaismaita epäilemättä myös Irak-operaation poliittiset ja taloudelliset seuraukset. Hyökkäys saattaisi horjuttaa vakavasti alueellista tasapainoa, mikä ei voisi olla heijastumatta Lähi-idän öljytoimituksiin. Jo sota sinänsä nostaisi joka tapauksessa öljyn hintaa reippaasti, mikä ei ainakaan piristä jo muutenkin kompastelevaa talouskasvua.
Sotilaallisten, poliittisten ja taloudellisten riskien lisäksi voidaan olla huolissaan myös siitä, miten hyökkäyssodan aloittaminen ja vieraan hallituksen kaataminen vain varmuuden vuoksi, vaikuttavat muiden valtioiden tulevaan käyttäytymiseen. Yhdysvallat liikkuu tässä vaarallisella alueella, koska se nakertaa kansainvälisen politiikan moraalia. Supervallan esimerkkiin on helppo vedota, kun jossakin muualla halutaan toimia samoin.
