Toinen pääkirjoitus 21.7.202:
Pukkiko kaalimaan vartijana
Energiayhtiö Enronin, telejätti WorldComin, kopiokonefirma Xeroxin ja muiden pörssi- tai kirjanpitovilpistä kiinni jääneiden amerikkalaisyritysten väärinkäytöksillä alkaa olla kiusallisia heijastuksia supervallan ylimmän poliittisen johdon asemaan. The New York Timesin julkistaman kyselyn mukaan jenkit ovat yhä huolestuneempia presidentti George W. Bushin kytköksistä bisnesmaailmaan.
Vaikka Bush on vaatinut ponnekkaasti vilpillisten yritysjohtajien päätä vadille ja kirjanpitorikoksista entistä ankarampia rangaistuksia, presidentin oma uskottavuus kansalaisten silmissä ei ole vahvistunut, pikemminkin päinvastoin. Myös Bushin on alettu epäillä pimittävän edesottamuksiaan yritystoiminnassa. Erityisesti demokraatteja äänestävät amerikkalaiset tuntuvat ajattelevan, että pukki on pantu kaalimaan vartijaksi.
Bushin vilpittömyyttä nakertavat julkisuuteen putkahtaneet tiedot, joiden mukaan hän oli ottanut johtamaltaan Herkenin öljy-yhtiöltä halpakorkoisia lainoja. Juuri vastaavanlaisen menettelyn Bush haluaa nyt yritysjohtajilta kieltää. Yhdysvaltain osakemarkkinoita valvova virasto SEC on tutkinut myös presidentin 1990 tekemiä tuottoisia osakekauppoja, joissa hän myi Harkenin osakkeita rotevalla voitolla juuri ennen yhtiön antamaa tulosvaroitusta.
Valkoisen Talon isännän asemaa ei suinkaan helpota se, että tulilinjalle on joutunut myös hänen lähin alaisensa, varapresidentti Dick Cheney. Cheney on haastettu oikeuteen Halliburton -öljy-yhtiön epäselvyyksien takia. Häntä epäillään osallisuudesta samantyyppiseen yhtiön kirjanpidon vääristelyyn osakkeiden arvon pönkittämiseksi kuin tapahtui esimerkiksi WorldComissa.
Kaksi kolmasosaa The New York Timesin haastattelemista amerikkalaisista oli sitä mieltä, että liikemaailman intressit ohjaavat liikaa presidentti Bushin ja hänen hallintonsa edustamaa republikaanipuoluetta.
Eurooppalaisesta demokratiakäsityksestä lähtien voi sanoa, että samainen piirre rasittaa enemmän tai vähemmän koko Yhdysvaltain poliittista järjestelmää. Keskeisiin poliittisiin asemiin ei ole mahdollista nousta ilman riittävää omaa vaurautta ja/tai muiden taloudellisten piirien tukea.
