Pääkirjoitus 19.7.2002:
Autokauppa vapautuu - Suomen
hinnat verottajan peukalon alla
Ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuminen on EU:n sisämarkkinoiden ylevä pääperiaate. Sääntöä vahvistaviin poikkeuksiin kuuluu autoteollisuus, jonka erioikeuksia ollaan viimein purkamassa.
Komission hyväksymä säädöspaketti vapauttaa autojen jakelun, myynnin ja huollon valmistajien määräysvallasta. Kauppiaat saavat vastaisuudessa myydä mitä tahansa automerkkiä missä tahansa unionin alueella. Tehtaat eivät voi enää rajoittaa valtuutettujen huoltokorjaamoiden määrää eikä näiden oikeutta hankkia varaosia sieltä, mistä parhaaksi katsovat.
Kilpailun rajoitukset ovat olleet mahdollisia autokaupassa vuonna 1995 säädetyn ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla. Sen voimassaolo umpeutuu lokakuun alussa, jolloin pääosa autoteollisuuden kiivaasti vastustamista uusista pelisäännöistä tulee voimaan.
EU:n kilpailukomissaari Mario Monti on joutunut ankariin ristipaineisiin valmistellessaan autokaupan vapautusta. Isot valmistajamaat Ranska ja Saksa etunenässä ovat lobanneet vimmatusti vesittääkseen komission aikeet. Sivustatukea niille ovat antaneet auliisti oman maan poliittiset johtajat, ei vähiten Saksan liittokansleri Gerhard Schröder.
Myönnytyksittä uudistus ei komissiota läpäissyt. Teollisuuden tahtoon taivuttiin siinä, että keskeisille säädöksille määrättiin aiottua pitempi siirtymäaika. Esimerkiksi autokaupan alueelliset rajoitukset poistuvat vasta lokakuussa 2005.
Suomessa muutosten ei odoteta aiheuttavan ainakaan alkuvaiheessa mullistuksia autokauppaan. Vain yhtä merkkiä edustavia erikoisliikkeitä on täällä huomattavasti vähemmän kuin Keski-Euroopassa. Syrjäinen sijainti ja pienet, mutta suhteellisen kilpaillut markkinat pitänevät taas huolen siitä, ettei ulkomaisilla yrittäjillä liene hinkua ryhtyä perustamaan ensimmäisenä sivuliikkeitä Suomeen.
Kuluttajalle myönteistä on kilpailun piristyminen ajoneuvojen huolto- ja korjaustoiminnoissa. Palvelujen sekä varsinkin varaosien ja tarvikkeiden hintojen voi odottaa kohtuullistuvan, kun merkki- ja huoltokorjaamot vapautuvat autoteollisuuden pakkopaidasta.
Teknisen tiedon saatavuuden helpottuminen toivon mukaan taas nostaa alan ammattityön laatutasoa, joka tähän asti on todettu usein suorastaan surkeaksi.
Se miten uudet pelisäännöt vaikuttavat autojen hinnoitteluun on herättänyt meillä ennakkoon eniten huolta. Pelätään, että ajokit kallistuvat, kun tehtaat eivät enää suostu myymään niitä Suomen kaltaisten huippuverotuksen maihin muita halvemmalla. Laskennallisesti, tuskin käytännössä, edessä saattaa olla jopa 15 prosentin tasokorotus.
Näin reipas hintarykäys tietäisi uusien autojen kysynnän romahdusta, mikä tuskin olisi sen enempää autonvalmistajien kuin Suomen verottajankaan etu. Valtiontaloudellisesti järkevää on keventää autoverotusta, jos nykyinen taso johtaa uudessa tilanteessa verotuottojen supistumiseen.
Komission ratkaisun lisäksi autokauppa joutuu sopeutumaan toiseenkin toimintaympäristön muutokseen. EY:n tuomioistuimesta on tulossa päätös, joka velvoittaa Suomea alentamaan EU-maista tuotavien käytettyjen autojen verotusta. Sillä saattaa olla radikaalimpi vaikutus alan käytäntöihin kuin uusilla pelisäännöillä konsanaan.
