Pääkirjoitus 11.7.2002:
Komission maatalousesitys
kohtaa ankaraa vastarintaa
Keskiviikkona julkistettu EU:n komission esitys yhteisen maatalouspolitiikan välitarkastelusta riepotellaan vielä moneen kertaan ennen kuin mitään käytännön muutoksia nykyiseen tukijärjestelmään syntyy. Esitettyjä uudistuksia vastustetaan niin laajalla rintamalla, että ennuste niiden toteutumisesta on huono.
Täytyy muistaa, että nykyinen maatalouspolitiikka nojaa Berliinin huippukokouksessa 1999 hyväksyttyyn Agenda 2000 -ratkaisuun. Tuolloin päätettiin, että vuoteen 2006 ulottuva paketti otetaan 2003 välitarkasteluun.
Komission eilisen esityksen esteenä onkin tuo Berliinin muuri, joka vaatii kysymään, kuinka paljon Agenda 2000 -järjestelmään voidaan tehdä muutoksia ilman, että uudistukset pitäisi hyväksyä jäsenmaiden yksimielisellä päätöksellä EU:n huippukokouksessa.
Avoimia kysymyksiä esitys jättää muutenkin runsaasti. Jos EU:n maksama maataloustuki muutetaan tilakohtaisiksi könttäsummiksi, joiden saanti ei edellyttää tuotantoa, mitä tapahtuu muiden tukien ehdoille. Luonnonhaittakorvauksessa ja ympäristötuessa on sadonkorjuuvelvoite, myös kansallinen tuki vaatii viljelyä. Ihmettelyä herättää sekin, mitä tarkoitetaan tuen ehdoksi mainituilla kasvukunnon ylläpidolla ja hyvällä viljelytavalla ilman tuotantopakkoa.
Kuka enää viitsii vaivautua peltotöihin tai navettaan, jos rahaa kertyy tilille ilmankin. Etenkin Suomen oloissa viljelystä luopumiseen kannustaa tuotantovelvoitteen poistumisen yhteydessä se, että viljan hinta ei kata sen tuottamisen kustannuksia. Vain hölmölässä suostutaan maksamaan peltoviljelyyn tai karjanpitoon liittyvästä ilosta.
Maatalouskomissaari Franz Fischler perusteli keskiviikkona esitystä ylituotannosta luopumisella. Nykyinen tukijärjestelmähän on luonut vain voivuoria ja viinijärviä ja on monin tavoin puutteellinen.
Suomessa järjestelmä ei kuitenkaan ole johtanut ylituotantoon. Päin vastoin esimerkiksi leipäviljaa ja mallasohraa joudutaan joka vuosi tuomaan laivalasteittain. Nyt komissio haluaa vielä rukiin irti EU:n interventiosta, mikä lyö viimeisen naulan kotimaisen rukiinviljelyn arkkuun.
Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton puheenjohtaja Esa Härmälä oli oikeassa todetessaan, että maatalouden tukemisen irrottaminen tuotannosta on väärää politiikkaa; Atlantin tuolla puolen vastaavanlainen linjaus tehtiin 1996, mutta nyt Yhdysvallat on palannut tuotantoperusteisten tukien käyttöön.
Suomella ei ole mitään syytä epäröidä komission esitysten vastustamisessa. Niissä ei ole juuri mitään myönteistä suomalaisen maatalouden kannalta. Kauniita sanoja tietysti ovat elintarviketurvallisuus ja eläinten hyvinvointi, joiden kehittämiseen esityksen mukaan panostetaan suorien tukien leikkauksesta säästyneitä varoja. Mutta tästäkään hyvästä ei koidu mitään lisäarvoa Suomelle, missä asiat jo valmiiksi ovat kunnossa.
