Suomalaisten päättäjien usko komiteoihin, työryhmiin ja selvitysmiehiin on luja. Vaikeiden yhteiskunnallisten ongelmien ratkojiksi keksitään enemmin tai myöhemmin politiikan ulkopuoliset toimijat. Työttömyyttä yritetään kyseisellä konstilla nujertaa nyt jo toista kertaa.
Tasavallan edellinen presidentti Martti Ahtisaari asetti heti virkakautensa alussa vuonna 1994 Matti Pekkasen johtaman asiantuntijaryhmän etsimään ja esittämään keinoja työllisyyden kohentamiseksi. Se listasi rivakasti runsaat kolmekymmentä toimenpidesuositusta, joista lähes kaikki on nyttemmin toteutettu.
Vaikka Pekkasen tiimi teki vaikeissa olosuhteissa tuloksellista työtä, ongelman perinpohjaiseen ratkaisemiseen sen neuvot eivät riittäneet. Eivätkä siihen ole liioin riittäneet laman jälkeinen mojova talouskasvu, eivätkä kahden laajakirjoisen Lippos-hallituksen ponnistelut. Työttömiä on Suomessa optimistisimmankin tilaston mukaan edelleen liki 300 000.
Eduskuntavaalien lähestyessä 300 000 asia on alkanut nousta arvoonsa. Kesän puoluekokouksissa aihe oli jo pontevasti esillä. Sdp:ssä siitä ollaan tuoreen puoluesihteerin Eero Heinäluoman puheista päätellen tekemässä, jos ei vaalien, niin ainakin budjettipolitiikan pääteemaa.
Pääministeri Paavo Lipposen Tampereella esittämä ajatus korkean tason työllisyysryhmästä on otettu myönteisesti vastaan. Kokoomusjohtaja Ville Itälän ehdotus presidentti Ahtisaaren valinnasta ryhmän vetäjäksi näytti kelpaavan ainakin Sdp:n ja keskustan kellokkaille. Muitakin nimiä tosin on väläytelty.
Ahtisaaren kokemus ja näytöt erilaisten toimielinten johtamisesta ovat kieltämättä vankat. Eri asia on, onko etupäässä kansainvälisten konfliktien selvittäjänä kunnostautunut huippuasiantuntija omimmillaan tehtävässä, joka edellyttää kotimaan talouden, elinkeinoelämän ja työmarkkinakulttuurin tuntemusta.
Samaa lienee Ahtisaari itsekin pohtinut. Siihen viittaa presidentin eilen julkisuuteen antama ilmoitus, jossa hän sanoo pitävänsä tehtävää tärkeänä, mutta ei katso olevansa tällä hetkellä oikea henkilö vetämään työtä.
Valitaan mahdollisen työryhmän johtajaksi kuka tahansa, koko hankkeen onnistuminen riippuu olennaisesti siitä, pystyvätkö puolueet, ay-liike ja työantajat etsimään ennakkoluuttomasti uusia ratkaisumalleja työllisyyden kohentamiseksi. Vai käytetäänkö asiantuntijaryhmää perinteiseen tapaan lähinnä keinona vastuun väistämiseen ja saavutettujen etujen vartiointiin.
Sitkeänä jatkuvan ja nousuun kääntyneen työttömyyden taltuttamiseksi tarvitaan talous-, vero- ja työllisuuspoliittisia ratkaisuja, joiden linjoista puolueiden pitäisi päästä yhteisymmärrykseen. Heinäkuun harventamista puheenvuoroista saa kuitenkin sen vaikutelman, että pääpuolueiden kesken näkemyserot ovat pikemmin kärjistymässä kuin lientymässä.
