Toinen pääkirjoitus 4.7.2002:
Euroopan yhteinen lennonjohto
saattaisi parantaa turvallisuutta
Saksan yllä tapahtunut lentokoneiden yhteentörmäys, joka vaati 71 ihmisen hengen, on herättänyt jälleen keskustelua Euroopan lentoturvallisuudesta. Kun onnettomuus sattui uutisköyhään kesäaikaan ja turman uhreina oli lähinnä palkintomatkalla olleita lahjakkaita koululaisia, ikävä tapahtuma on saanut tavanomaista suuremmankin huomion.
Onnettomuuden syistä ei ole olemassa vielä lopullista varmuutta. Tutkijoilta voi viedä kauan, ennen kuin kiistaton analyysi tapahtuneesta on valmis. Ilmeisesti kysymyksessä on kuitenkin inhimillinen erehdys tai pikemminkin niiden summa, sillä mikään ei toistaiseksi viittaa tekniseen vikaan.
Suurimmat epäilyt syyllisyydestä kohdistuvat sveitsiläiseen lennonjohtoon, jonka automaattinen varoitusjärjestelmä oli ylläpitotöiden vuoksi kytketty pois päältä. Lennonjohto varoitti venäläiskoneen kapteenia kovin myöhään, mutta toisaalta venäläislentäjäkin viivytteli ohjeen noudattamisessa. Joka tapauksessa jompikumpi kone lensi väärässä lentokorkeudessa.
Molemmat koneet etenivät noin 12 km:n korkeudessa eli yläilmatilassa, jossa koneet saavat nykyään lentää pystysuunnassa 300 metrin etäisyydellä toisistaan entisen 600 metrin sijasta. Kolmeasataa metriä pidetään kuitenkin sinänsä riittävän turvallisena. Kun onnettomuus sattui öiseen aikaan, Euroopan ilmatilassa ei sitä paitsi ollut minkäänlaista ruuhkaa.
Lentoliikenteen jatkuva kasvu pakottaa kuitenkin turvanäkökohtien jatkuvaan tehostamiseen. Vuoteen 2015 mennessä lentojen määrä Euroopassa kaksinkertaistuu vuoden 1998 tasosta. Jo nyt mantereemme yllä lentää päivittäin lähes 10 000 konetta.
EU:n komissio onkin laatinut suunnitelman luovuttaa Euroopan ilmatilan valvonta kansainväliselle elimelle, jotta kasvavaa kapasiteettia olisi helpompi hallita. Nykyisin yksittäisten maiden lennonjohtojärjestelmät poikkeavat jossain määrin toisistaan.
Euroopan yhteinen lennonjohtojärjestelmä saattaisi todellakin parantaa turvallisuutta, vaikka mikään järjestelmä ei ole koskaan aivan aukoton, kun inhimillisestä toiminnasta on kysymys.