Toinen pääkirjoitus 26.4.2002:
Yle taas katsojien kukkarolla
Eurovision laulukilpailuihin valmistautuvat virolaiset eivät näytä olevan ainoita, joille kansainvälisen suurtapahtuman isännöinti tuottaa päänvaivaa. Vaikerrus raskaista kustannuksista on alkanut myös Suomen Yleisradiossa, joka vastaa Helsingissä vuonna 2005 järjestettävien yleisurheilun MM-kisojen televisioinnista.
Ylen operatiivisten huolien puhemieheksi on ryhtynyt tuttuun tapaan yhtiön hallintoneuvoston puheenjohtaja, kansanedustaja Markku Laukkanen. Hänen mukaansa kisojen televisiointi aiheuttaa vähintään kuuden miljoonan euron kulut, jotka Yleisradio joutuu kattamaan televisiolupamaksujen korotuksella (TS 25.4.).
Strategista päätöksentekoa edustavan luottamuselimen johtohenkilöksi Laukkasella on yllättävän tarkka käsitys yleisradioyhtiön taloudellisesta suorituskyvystä. Eri asia on, onko se oikea.
Ylen johto lähtee siitä, että Helsingin MM-tapahtuma on yleisradioyhtiölle ylimääräinen kustannus, johon tämä ei ole osannut ennakkoon varautua. Perustelun jotenkin ymmärtäisi, jos kysymys olisi kuukauden tai kolmen kuukauden kuluttua pidettävistä kisoista. Nyt aikaa valmistautumiseen on neljättä vuotta.
Outoa, ellei yli 300 miljoonan euron vuosibujettia pyörittävä yhtiö pysty runsaassa kolmessa vuodessa raapimaan kokoon varoja kisaisännyyden velvoitteiden hoitamiseksi. Erikoista on sekin, ettei MM-televisiointi tuota Ylelle muuta kuin menoja, vaikka yhtiö muiden urheilun erikoistapahtumien yhteydessä lähettämillään mainoksilla kerää suoraan miljoonien eurojen ekstratulot vuodessa.
Laukkasen laskelmat osoittavat, että Ylellä riittää vielä opittavaa sekä kustannustehokkuudessa että priorisoinnissa, toimintojen panemisessa tärkeysjärjestykseen.
Kansallisen yleisradion perustehtävä, julkisen palvelun rooli on pahasti hämärtynyt. Samaan aikaan, kun MM-kustannuksiin vaaditaan lisää rahaa, digitoimintaan upotetaan kymmeniä miljoonia euroja. Ja kenen iloksi; niiden muutaman tuhannen toivorikkaan, jotka ovat hankkineet uuden tekniikan vaatimat laitteet.
