Pääkirjoitus

Juhani Heimosen kolumni 25.4.2002
Kimurantti opiskelijavalinta

Kirjoittaja Juhani Heimonen on Turun Sanomien pääkirjoitustoimittaja.
Kirjoittaja Juhani Heimonen on Turun Sanomien pääkirjoitustoimittaja.

Kansakunnan nuoret aivot ovat tähän vuodenaikaan lujilla. Juuri kun on punnerrettu päät höyryten ylioppilaskirjoitusten kanssa, edessä puuntaa jos mahdollista vielä hikisempi koitos, yliopiston pääsykoe.

Yleisen koulutustason ja -halukkuuden noustessa portti akateemiseen opintoputkeen käy yhä ahtaammaksi. Raamatullinen vertaus kamelista ja neulansilmästä ei ole monilla aloilla enää niinkään kaukaa haettu.

Ensikertalaisista kynnyksen ylittää parhaimmillaan joka kolmas. Loput ovat ravanneet tiedekuntien pääsykokeissa ja niihin valmentavilla tehokursseilla pahimmillaan vuosia.

Viive näkyy kansainvälisissä vertailuissa. Meillä päästään aloittamaan korkeakouluopinnot keskimäärin vasta iässä, jossa monet OECD:n maiden nuoret jo juhlivat valmistumistaan.

Kansantalouden ja hyvinvointiyhteiskunnan kantokyvyn kannalta tilanne on huolestuttava.

Jotta sosiaalimenot ja julkiset palvelut pystytään vastakin rahoittamaan, ihmisten elinikäistä työaikaa pitää jatkaa. Näin ovat viisaat ekonomistit niin Suomen Pankissa kuin ministeriöissä laskeneet.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Hölmöläiset pidensivät peitettä siirtämällä pätkän kretonkia jalkopäästä hartiapäähän.

Suomalaisten työaikatäkin kanssa on käynyt vielä hölmömmin. Se on lyhentynyt molemmista päistä, kun todellinen eläkeikä on alentunut ja työelämään valmistumisen ikä noussut.

Nyt paineet päinvastaiseen ovat voimistumassa. Tiukimpien vaatimusten mukaan suomalaisten pitäisi aloittaa koulu kuuden iässä ja päästä työhön viimeistään 22-vuotiaina.

Tätä taustaa vasten ymmärtää, miksi myös yliopistojen opiskelijavalinnat ovat nousseet kriittiseen keskusteluun.
Erisorttiset sisäänpääsykokeet ovat tavallisin tapa rajoittaa ja karsia korkeakouluihin mielivien joukkoa. Yleisyydestään huolimatta niillä on heikkoutensa.

Ei ole helppoa rakentaa testi, joka pätevästi mittaa sitä mitä sen toivotaan mittaavan; osaamista, valmiuksia, vaikuttimia, sopivuutta. Mitä terävämpi ja leveämpi on huippujen kärki, sitä vaikeampi on varmistaa testin erottelukyky.

Lähipiirissä ahertaa tämän kevään ylioppilas Eeva Kirveskari, joka aloitti valmistautumisen oikeustieteellisen pääsykokeisiin jo ennen kuin kirjoitukset olivat kunnolla pulkassa.

Nuoren naisen päivät kuluvat neljää pääsykoekirjaa päntäten. Opukset on hallittava kuin katekismus ennen lukkarinkoulussa; sanasta sanaan ja kakistelematta.

Tiedä, kuinka ajattelukykyisiä oikeustieteilijöitä Turun yliopisto moisella piinaamisella aikanaan tuottaa. Varmaa kuitenkin on, ettei Eeva aio toista kertaa samaan rumbaan ryhtyä. Hän on päättänyt läpäistä numerus clausuksen ensi yrittämällä. Ilman satojen eurojen valmennuskursseja ja muuta dopingia.

Kirveskarin kohdalla pääsykoe täyttää ainakin yhden tärkeän funktion. Se osoittaa, että kokelaalla on motivaatiota, itsekuria, tavoitteellisuutta ja kunnianhimoa.

Ei aivan tarpeettomia hyveitä juristillekaan.
Helsingin yliopiston rehtori Risto Ihamuotila luopuisi pääsykokeista kokonaan, koska ne ovat kalliita, aikaa vieviä ja tuloksiltaan kyseenalaisia.

Hän valitsisi opiskelijat pääosin suoraan ylioppilastodistusten perusteella. Rimaa hipovat seulottaisiin lisäksi haastattelemalla.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ehdotus on herättänyt sekä myötämielistä hyminää että äkäistä arvostelua. Järeimmin lataa professori Kari Uusikylä (HS 19.4.).

Hänen mukaansa Ihamuotilan malli merkitsisi koko lapsuuden kestävää armotonta pudotuspeliä korkeakoulupaikoista, valmennusbisneksen siirtymistä rahastamaan ylioppilaskokelaita ja amerikkalaismallisten piilokriteerien (kauniit, rikkaat ja oikearotuiset) soluttautumista opiskelijoiden valintaan.

Aika ankea tulevaisuuden kuva, jos kohta luovuustutkijan dramatisoima.

Joka tapauksessa vinha perä on siinä, ettei yliopistojen pääsykokeista luopuminen mihinkään suoritusten mittaamisen tarvetta hävittäisi. Se vain siirtyisi koulutusjärjestelmässä pykälää alemmas.

Hiukan epäilyttää, miten lukion siinä puristuksessa kävisi.

Jo nyt paineet erikoistua ja tuottaa räätälöidyin valmiuksin varustettua opiskelijamateriaalia korkeakoulujen käyttöön alkavat olla sellaiset, ettei lukiota hevin yleissivistäväksi opinahjoksi tunnista.

juhani.heimonen@turunsanomat.fi
(02) 269 3299