Pääkirjoitus 18.4. 2002:
Halosen onnistunut vierailu osoitti
USA-suhteiden olevan kunnossa
Presidentti Tarja Halosen matkakalenteri kertoo, millaisia vaatimuksia globalisoituva maailma asettaa työnsä vakavasti ottavalle valtionpäämiehelle. Halosen kuluvan kevään matka-aikataulu on jokseenkin rankka. Geneve ja Monterrey, Soul ja Washington ovat jo mennyttä aikaa. Edessä on vielä ainakin YK:n lastenasiainkokous New Yorkissa ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin tapaaminen Pietarissa toukokuussa.
Laajinta yleistä mielenkiintoa lienee herättänyt Halosen juuri päättynyt Yhdysvaltain-vierailu, jonka aikana hänellä oli ensi kertaa tilaisuus kahdenkeskiseen keskusteluun presidentti George W. Bushin kanssa. Halonen ja Bush osallistuivat tosin molemmat Göteborgin EU-huippukokoukseen, mutta kahdenkeskinen tapaaminen ei tuolloin kuulunut ohjelmaan.
Halosen Washingtonin-vierailua seurattiin Suomessa suurennuslasin kanssa, koska viime aikoina on esitetty epäilyjä, että Yhdysvaltain ja Suomen perinteisesti hyvät suhteet olisivat saaneet säröjä. Etenkin ministeri Max Jakobson on edustanut kantaa, että Yhdysvalloissa ei oltaisi tyytyväisiä Suomen panokseen terrorisminvastaisessa sodassa. Suomen ulkopolitiikka olisi ollut ponnetonta ja tuki Yhdysvalloille vaisumpaa kuin esimerkiksi Ruotsin antama tuki. Ulkoministeri Erkki Tuomiojan kriittisten lausuntojen on myös arveltu loukanneen amerikkalaisia.
Halonen ehti lyhyen vierailunsa aikana paitsi tavata presidentti Bushin, käydä keskusteluja myös ulkoministeriössä, puolustusministeriössä sekä kongressissa. Missään yhteydessä ei näiden tapaamisten aikana tullut ilmi vähäisintäkään kritiikkiä Suomen ulkopolitiikkaa kohtaan. Suomen panos terrorisminvastaiseen taisteluun sai osakseen myös vain pelkkää ylistystä. Halonen itse totesi vierailun menneen "sanalla sanoen hyvin". Suomen osalle tullut suitsutus oli sitä luokkaa, että se jopa tuntui hämmentävän presidenttiä.
Tämä kaikki ei merkitse sitä, että jokainen isäntien lausuma sana tulisi ottaa täydestä. Amerikkalainen tyyli esittää asioita yksinkertaisesti vain on erilainen kuin, mihin suomalaiset ovat tottuneet.
On myös muistettava, että jos Bushin hallinnolla on jotakin hampaankolossa Suomen toimintaa kohtaan, sitä ei välttämättä nosteta esiin tämän tason vierailulla. Valtionpäämiesten tapaamisissa liikutaan yleisemmissä kysymyksissä ja keskitytään mieluummin aiheisiin, joissa isännän ja vieraan näkemykset kohtaavat toisensa. Negatiiviset viestit välitetään alemmalla virkamiestasolla.
Vaikka Halosen onnistunut vierailu ei täysin suljekaan pois sitä mahdollisuutta, että jokin hiertäisi maidemme välisissä suhteissa, niin tämänsuuntaisia epäilyjä se joka tapauksessa hälvensi ratkaisevasti. Varsinkin, kun myönteisiä lausuntoja Suomen osuudesta Afganistan-operaatioon on tullut myös alemmilta tahoilta, lienee perusteltua uskoa, että Yhdysvaltain ja Suomen suhteet ovat hyvällä tolalla.
