Etelä-Korea on laivanrakennuksen jättiläinen. Sen tehokkaasti organisoidut telakat ovat kahmineet liki kolmanneksen maailman laivatilauksista. Asemansa se on saavuttanut röyhkeydellä ja yhteisistä säännöistä piittaamattomuudella. Aluksia on myyty valtion tuella jopa 40 prosenttia alle omakustannushinnan.
Korean mahtiasema on kuitenkin uhattuna: Kiina on tunkeutumassa Korean hallitsemille tankkeri- ja bulkkialusten markkinoille. Siksi tähtäin on siirretty risteilyalusten markkinoille. Presidentti Tarja Halosen valtiovierailun yhteydessä Etelä-Korean teollisuusministeri Shin Kook-hwan kertoi ulkomaankauppaministeri Jari Vilénille maan telakoiden pyrkivän vastaisuudessa myös risteilyalusten markkinoille. Ministerin mukaan tukiohjelmakin on jo valmis.
Vilén kertoi korealaisille, että Euroopan unioni tulee harkitsemaan Etelä-Korean telakkatukien viemistä maailmankauppajärjestön WTO:n riitojen ratkaisumenettelyyn. EU:lla ja Etelä-Korealla on tukiasiassa sopimus, mutta Etelä-Korea ei noudata sitä.
Tieto korealaisten telakkatukiohjelmasta, jolla kävellään kansainvälisten sopimusten yli, sai kiinnostavan vastaanoton. Saksa ottaa Etelä-Korean uhan vakavasti. Risteilyaluksiin erikoistuneen Meyer-Werftin tiedotusjohtaja Peter Hackman kertoi (TS 12.4.) heidän olevan huolissaan siitä, etteivät korealaiset pelaa samoilla säännöillä kuin muut.
Helsingin Sanomat oli huolissaan ministeri Jari Vilénistä. Lehden harkitussa purkauksessa Vilénin ilmoitettiin soittaneen kauppasodan alkutahdit. Ministerin olisi pitänyt suu supussa nyökkäillä isäntien siekailemattomuudelle ja unohtaa kaikki puheet telakkatukien vastatoimista.
Miksi? Ilmeisesti siksi, että pääkaupunkiseudulla telakkateollisuus on arvioitu auringonlaskun alaksi. Helsinkiä ei kaiketi kiinnosta, mitä Hietalahden telakalla tehdään, vai tehdäänkö mitään. Telakka toimii kaupungin vuokramaalla ja on potentiaalinen kohde asuntotuotannolle.
Varsinais-Suomessa, ja läntisessä Suomessa ylisummaan telakkateollisuus on ala, jonka toimintaa kannattaa puolustaa. Telakat alihankkijoineen ovat merkittäviä osaamiskeskuksia ja työllistäjiä. Niiden tietotaitoon on syytä jatkossakin panostaa.
Kuten ministeri Vilén lehdessämme huomautti, jos risteilyalusten rakentaminen alkaisi ennen kuin kilpailun vääristymät on saatu puretuksi, suomalainen telakkateollisuus joutuisi äärettömän epäoikeudenmukaiseen asemaan. Se ei Helsingissä hetkauta.
Vilén luottaa kuitenkin siihen, että neuvotteluissa löytyy sellainen ratkaisu, joka ei aseta suomalaista telakkateollisuutta eriarvoiseen asemaan korealaisten telakoiden kanssa. Sitä sopii toivoa.
