Toinen pääkirjoitus 8.4. 2002
Suuret setelit ja pienet tulot

Pankkien palvelualttiutta kuvattiin laman jälkeisvuosina sanonnalla, jonka mukaan pienituloiset asiakkaat eivät tuo pankkiin muuta kuin hiekkaa kengissään.

Sanonta kuvasi kirpeästi asennetta, jolla pankit asiakkaisiinsa suhtautuivat. Sittemmin pankit ovat pyrkineet muuttamaan palveluimagoaan. Joihinkin konttoreihin on hankittu odottavien asiakkaiden virkistykseksi juoma-automaatteja.

Perusasenne ei ole muuttunut. Äskettäin siihen puuttui oikeusministeri Johannes Koskinen (sd). Hänen mukaansa pankkikortti kuuluu peruspalveluun. Se pitää tietyin ehdoin myöntää kaikille, vaati Koskinen Taloussanomissa. Hän perustelee näkemystään sillä, että on ilmennyt tapauksia, joissa käytännön maksujen hoito on kohtuuttomasti vaikeutunut, kun pankki ei ole avannut tiliä.

Myös kuluttaja-asiamies Erik Mickwitz kehottaa pankkeja helpottamaan pankkikorttien myöntämistä. Hänen mukaansa maksuhäiriökin voi olla kieltäytymisen peruste vain tapauksissa, joissa on perusteltu syy epäillä tahallisuutta tilinylityksissä.

Pankkien asenne näkyi vahvasti myös tavassa, jolla maamme siirtyi euroon. Pieniä yhden ja kahden sentin kolikkoja ei otettu käyttöön lainkaan. Ratkaisua perusteltiin pyöristyssäännöllä. Muut euromaat ottivat pikkukolikot käyttöön. Niissä se näkyy myös hinnoissa. Toki meilläkin: hintoja nostavasti.

Toinen seikka, josta yhä väännetään kättä ja ratkaisuja odotellaan, on pankkiautomaattien setelit. Nykykäytännön mukaan automaatit ladataan kahdenkymmenen ja viidenkymmenen seteleillä. Perusteluina ovat setelien vaihteleva koko ja asiakkaiden tottumus suurten setelien käyttöön.

Perustelu pätee asiakkaisiin, joilla rahaa on. Nuorilla ja opiskelijoilla on rahaa niukalti, siksi he ovat vaatineet kymppien saamista automaatteihin. Myös kuluttajaliitto on vaatinut, että osa pankkiautomaateista muutettaisiin kymmenen ja kahdenkymmenen euron seteleitä jakaviksi. Opiskelijat eivät ole ainoita pienituloisia.

Kymmenen euron seteleitä kannattavat myös kauppiaat. Etenkin kioskeissa ja pienostoksissa kaksikymppinen on usein turhan iso raha ja tuottaa ongelmia kauppiaalle. Suuren vaihtokassan pito on ongelma ja kustannuserä.