Toinen pääkirjoitus 5.4. 2002:
Ahneus sumentaa arvostelukykyä
Ministeri Olavi J. Mattilaa syytetään miljoonaluokan törkeistä petoksista ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä. Syytteiden mukaan rahaa on lainattu nigerialaisiin sijoituksiin. Nigerialaiset sijoitukset ovat kuin Kankkulan kaivo: mikä sinne menee, sinne jää.
Nigerialaiset - ja muut vastaavat huijaukset - käynnistyvät yleensä kirjeillä, joissa luvataan rahaa, rutkasti rahaa. Lisäksi sen saa melkein sormea liikauttamatta. Pikkusormen liikauttamisen jälkeen afrikkalaiskumppani on ilmoittanut, että operaation loppuun saattaminen vaatii pientä panosta, esimerkiksi viranomaisten voiteluun.
Jos syötin nielee ja rahaa lähettää, niitä rahoja ei enää näe, eikä kumppanista kuule. Tarina on tavallinen ja tuttu. STT:n haastatteleman keskusrikospoliisin mukaan suomalaisilta on petkutettu miljoonia euroja. Lisäksi likikään kaikki huijaukset eivät tule poliisin tietoon - huijatut häpeävät tyhmyyttään.
Näitä nigerialaiskirjeiden nimellä tunnettuja huijauskirjeitä on Suomessa liikkunut runsaat kymmenen vuotta. Niistä on aika ajoin kerrottu julkisuudessa, mutta joka vuosi moni suomalainen tarttuu tilaisuuteen - tässä tapauksessa nielee koukun - ja menettää rahaa.
Rikosylikonstaapeli Ossi Kähösen mukaan suomalaisten sinisilmäisyyttä ei voi kuin kummastella. Eikä kysymys ole huijattujen yksinkertaisuudesta. Huijattujen joukossa on paljon korkeasti koulutettuja. Ahneus ohittaa korkeankin koulutuksen ja lupaukset suurista rahoista voittavat varovaisuuden.
Huijarit, jotka nykyisin toimivat muistakin maista kuin Nigeriasta, käyttävät uusinta tekniikkaa. Alkuun lähetettiin kirjeitä, sitten fakseja ja nykyisin lähestymiset tapahtuvat usein sähköpostilla. Se on helppo ja tehokas tapa virittää pyydyksiä.
Poliisin mukaan kirjeisiin ei pidä vastata. Sillä huijausyritykset tyrehtyvät. Niin kauan kuin joku vastaa ja joku onneton menee lankaan, yritykset jatkuvat.
