Veli Junttilan Suomi 1952 -kolumni 28.1. 2002:
Mannerheimin patsaskeräys
Sunnuntaina tammikuun 27. päivänä 1952 käynnistyi valtakunnallinen suuroperaatio, marsalkka C.G. Mannerheimin patsaskeräys. Helsinkiin patsas oli tulossa, mutta paikkakysymys oli vielä auki päätellen Helsingin Sanomain vilkkaasta keskustelusta.
Mannerheim kuoli Sveitsissä tammikuun 28. päivänä 1951, joten keräyksen alkaessa Marskin kuolemasta oli kulunut vuosi.
Keräyksen ilmoitettiin jatkuvan helmikuun loppuun ja rahaa tietysti tarvittiin, mutta järjestäjät korostivat, että tärkeintä on nimenpano marskin kunniaksi.
Keräys alkoi Turussa ovelta ovelle klo 9.30 aamulla 27.1. Keräystoimikunta toivoi, että kaupunkilaiset pysyttelisivät kotona, jotta keräys sujuisi joustavasti.
Turussa oli kerääjiä sadoittain, sillä mukana oli yli 40 järjestöä ja yhteisöä sekä eri laitosten henkilökuntaa. Ensimmäisenä päivänä Turussa oli 12 110 allekirjoittajaa.
Valtakunnan päämies Juho Kusti Paasikivi ja rouva Alli Paasikivi kirjoittivat ensimmäisenä nimensä listaan nro 1 Helsingissä.
Ensimmäisen päivän tuloksen perusteella TS mainitsi parhaaksi Nurmeksen kauppalan, jossa 35 prosenttia asukkaista kirjoitti nimensä listaan ensimmäisen neljän tunnin aikana. Joensuun kaupungissa oli miltei yhtä hyvä tulos. NIvalan maalaiskunnassa oli viidesosa asukkaista eli 2 000 henkeä kirjoittanut nimensä ensimmäisenä päivänä.
Muistokirjoitukseen TS oli haastatellut marskin tunteneita henkilöitä, jotka kertoivat monia anekdootteja,
Tullitarkastaja V. A. Lindholm kertoi, kuinka Mannerheim oli jälkikäteen halunnut maksaa tullimaksun Italiasta saamastaan huonekalukankaasta, vaikka se oli tullut kuriiripostissa. Marskin adjutantti oli lähettänyt Turkuun tilkun tätä silkkikangasta tullin määrittämiseksi.
Tullimaksu tuli ja maksettiin, mutta adjutantti joutui toistamiseen pyytämään, jotta kankaan tilkku muistettiin palauttaa.
Eversti ja Mannerheim-ristin ritari S.E. Laaksonen kertoi monta muistoa. Muun muassa sen kun marskille tarjottiin autoa vapaussodan 20-vuotisparaatiin (1938) Helsinkiin. Marski halusi ratsastaa ja sanoi: "Hitler ajaa autolla, minä en."
Kesällä 1942 marsalkka oli juhannuksen alla Karhumäessä ja tutustui samalla Poventsan lohkoon, jonka komentajana eversti Laaksonen oli. Kierroksen aikana vihollinen havahtui ja ampui neljä piiskatykin ammusta seurueen yli.
Pataljoonan komentaja, kapteeni haavoittui hyökkäyksessä menettäen kolme sormea. Marski kyseli seurueeltaan minkälainen haavoittunut oli sotilaana. Kun esimiehillä oli vain hyvää sanottavaa, marski teki päätöksen "Voitte ilmoittaa hänelle, että hänet on tällä päivämäärällä ylennetty majuriksi".
Toimittaja Eira Nurminen joka oli 18 vuotta päivystänyt kuuluisuuksia Turun satamassa, oli tavannut marsalkan monta kertaa. Marski oli täydellinen herrasmies, mutta toimittajalle hän kertoi harvoin uutisarvoista.
Vuoden 1950 syksyllä Nurminen sai tavata marsalkan viimeisen kerran laivan aamiaispöydässä.
Herrasmies oli äreänä. Nurmisen kehuessa haastateltavaa pirteännäköiseksi, marski tokaisi, että eihän 82-vuotias ja paljon sairastellut ihminen voi olla pirteä.
Toimittajan kysymyksiin hän vastaisi: "Täytyykö teidän aina kysyä, enkö saa puhua mitä haluan."
Nurminen otti puheeksi Louhisaaren linnan joka oli avattu yleisölle. Tähän marski tokaisi: "Ei sitä ennen linnaksi sanottu. Joka torppaa kohta kutsutaan linnaksi."
Nurminen kertoi, että vielä tämänkin jälkeen Mannerheim nähtiin Turun satamassa vastaanottamassa erästä ruotsalaista kreivitärtä, joka usein vieraili hänen luonaan.
Pitkän muistelman esitti myös Sammon konttoripäällikkö, ekonomi ja Mannerheim-ristin ritari Ilmari Honkanen. Hän iloitsi, että marski oli vakuuttanut omaisuutensa kotimaakunnan yhtiössä. Vaikka Mannerheim ei ollut ensimmäinen vakuuttaja. oli yhtiö antanut hänen vakuutuskirjalleen numeron yksi.
Kaukopartioiden johtaja Honkanen kertoi, että hänet lyötiin ritariksi, vaikka marski oli ollut yhteen "operaatioon" kovin tyytymätön. Honkasen partio oli suistanut pitkän sotilasjunan kiskoilta. Marski ei pitänyt siitä, että amerikkalaisten kuljetuksia (Muurmannin alueella) häirittiin. Honkasen nimityksen (27.2. 1942) perusteluissa matrikkelissa kerrotaan mm, että hänen johtamansa kaukopartio oli pari viikkoa aikaisemmin tuhonnut suuren Petrovskij Jamin huoltokeskuksen.
Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.
(02) 269 3326
veli.
junttila@turunsanomat.fi
