Historialla on kiusallinen tapa toistaa itseään. Näin näyttää käyvän nyt Yhdysvalloissa, missä presidentti George W. Bushin ensimmäinen virkakausi täyttyi sunnuntaina.
Nykyisen presidentin isä George Bush keräsi aikoinaan melkoisen kansansuosion Persianlahden sodan menestyksellä, mutta talouspoliittiset ongelmat johtivat suosion menetykseen, ja toinen kausi presidenttinä jäi isä-Bushille haaveeksi.
George W. Bush aloitti virkakautensa melkoisen takellellen. Itse asiassa jo vaalivoittokin varmistui vasta kiusallisen ääntenlaskuskandaalin jälkeen. Kotimaassa Bushin ympäristölinjaukset herättivät vastustusta, ja presidenttiä syytettiin jopa kiitollisuudenvelan maksusta vaalirahastoa kartuttaneille energiajäteille.
Kioton ilmastosopimuksen hylkääminen maaliskuussa aiheutti sitten närää jo koko maailmassa. Yhdysvaltain katsottiin Bushin johdolla olevan eristäytymässä muusta maailmasta.
Tilannetta etenkin Yhdysvaltain liittolaisten sekä Kiinan suhteen pahensivat edelleen Bushin suunnitelmat ohjuspuolustusjärjestelmän rakentamisesta.
Seuraava takaisku oli Yhdysvaltain syrjäyttäminen YK:n ihmisoikeuksia valvovasta komiteasta, mikä kiristi Yhdysvaltain ja YK:n välit entistäkin jännittyneemmiksi.
Kotirintamalla Bush sai runnottua läpi puolentoista miljardin euron veroleikkaukset, joita varsinkin demokraatit pitivät liikaa varakkaita suosivina.
Presidentin ja hänen republikaanipuolueensa asema horjui toukokuussa pahasti, kun senaattori Jim Jeffordsin loikkaus muutti senaatin voimasuhteet demokraattien eduksi. Bushin asema oli muuttumassa sietämättömäksi.
Syyskuun 11. päivä muutti kuitenkin kaiken. Terrori-iskut World Trade Centeriä vastaan New Yorkissa ja puolustusministeriön rakennusta Pentagonia vastaan Washingtonissa kokosivat amerikkalaiset johtajansa taakse, ja Bush on onnistunut käyttämään tilanteen erinomaisesti hyväkseen
Maailman kansojen kutsuminen terrorismin vastaiseen taisteluun on myös saanut runsaasti vastakaikua. Kioton ilmastosopimuksen hylkääminen ja suunnitelmat ohjuspuolustusjärjestelmän rakentamisesta ovat lähes unohtuneet - ainakin toistaiseksi.
Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että isä-Bush menetti kansansuosionsa aikoinaan puolessatoista vuodessa. Nuorempi Bush joutuu odottamaan vielä lähes kolme vuotta ennenkuin pääsee yrittämään uudelleenvalintaa.
Tuntuu epätodennäköiseltä, että nykyinen presidentti pystyisi ratsastamaan terrorismin vastaisella taistelulla niin pitkään. Ja jokainen Afganistanissa menehtyvä amerikkalaissotilas rassaa suosiota. Myöskään taistelujen siirtäminen muille rintamille - esimerkiksi Filippiineille tai Irakiin - ei ole herättänyt muualla maailmassa Bushin toivomaa innostusta.
Isä-Bushin kohtaloksi koituivat talousongelmat. Nuoremman Bushin tuorein takaisku oli energiayhtiö Enronin romahdus.
Bushin suosion seuraava mittari ovat ensi marraskuun kongressivaalit. Republikaanien tappio niissä saattaa kääntää Bushin suosion nopeaan laskuun.
