Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 15.1. 2002:
Kuluttajat älähtivät eurokorotuksista

Sekä kuluttajat että viranomaiset seuraavat hintoja euron siirtymäkautena tavallista tarkemmin.
Sekä kuluttajat että viranomaiset seuraavat hintoja euron siirtymäkautena tavallista tarkemmin.

Yhteisvaluutan käyttöönoton vaikutuksista Suomen vähittäishintoihin on vallalla kaksi kovin erilaista "totuutta". Virallisen tiedon mukaan euroihin siirtyminen ei ole korottanut olennaisesti hintoja, tavallisten kuluttajien mielestä on - ja paikoin rutkasti.

Kuluttajavirasto tiesi kertoa jo käteiseuron toisena käyttöpäivänä, etteivät hinnat olleet kallistuneet. Samaa sanomaa toisti maanantaina Tilastokeskus, tosin vain joulukuun hintakehitystä arvioiden.

Kansalaisten kokemukset tuntuvat olevan aivan toisenlaiset. Parin viime viikon aikana kuluttajajärjestöjen ja -viranomaisten puhelimet ovat käyneet kuumina, kun ihmiset ovat purnanneet päivittäishyödykkeiden, palvelujen ja maksujen kallistumista.

Monen ruokakaupan asiakas on pannut merkille, miten maidon, leivän ja muiden peruselintarvikkeiden hinnat ovat hilautuneet euroon siirtymisen myötä ylöspäin. Samoin on huomattu matkalippujen, kampaamataksojen, parkkisakkojen, anniskeluhintojen ja ravintolapalvelujen kallistuminen.

Selityksiä valuutan muuntovirheisiin riittää. Yksi vetoaa kustannusten nousuun, toinen henkilöstömenoihin, kolmas eurosenttien pyöristyksen vaikeuteen, neljäs siihen, että anniskeluhinnat on haluttu tehdä helpoiksi tarjoilijoille.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Yhtä lajityypillistä muuntomekanismia edustaa maidon hinnoittelu. Sekä Valio ettö Ingman nostivat perusjuoman tukkuhintoja vuodenvaihteessa "muutaman sentin litralta" (HS 12.1.). Matkalla kaupan hyllylle hintaan on ympätty monissa liikkeissä pienempi tai suurempi katelisä. Tosin on myös niitä, jotka ovat korotuksesta pidättyneet.

Maitoesimerkki kertoo menettelystä, jota oli määrä nimen omaan välttää. Tukku- ja/tai vähittäishintojen tarkistaminen yhtä aikaa euron käyttöönoton kanssa murentaa kansalaisten luottamusta koko uudistukseen. Pahin pelko ennakkoon juuri oli, että muutoksen varjolla kuluttajaa vedätetään hänen tietämättään.

Valitettavasti myös valtiovalta on toiminut maksujen hinnoittelussa osin luvattoman leväperäisesti ja vastoin omia ohjeitaan. Esimerkiksi julkisen kaupanvahvistajan taksaan rojahti vuoden vaihtuessa viiden prosentin eurolisä, vaikka taksaa oli juuri viime keväänä reippaanlaisesti tarkistettu.

Markkinaehtoisessa taloudessa mikään laki ei tietenkään estä korottamasta hintoja. Hillitsijän virkaa hoitavat avoin kilpailu ja valintoja tekevät asiakkaat. Viime mainittujen valveutuneisuudesta on saatu rahauudistuksen yhteydessä rohkaisevaa näyttöä. Kuluttajat ovat ilmeisen herkkiä äänestämän tarpeen vaatiessa jaloillaan; vaihtamaan kauppaa ja palvelun tarjoajaa.

Markkahintojen muuntumista euromääräisiksi seuraavat siirtymävaiheessa tavallista tarkemmin asiakkaiden lisäksi myös kuluttaja- ja hintaviranomaiset. Muun muassa Länsi-Suomen lääninhallitus aikoo selvittää perusteellisesti, onko euron tulolla vaikutusta yleiseen hintatasoon.

Yhteisvaluutta avaa aivan uudet mahdollisuudet hintojen vertailuun yli valtiorajojen. Toistaiseksi mikään virallinen taho ei ole kuitenkaan ottanut tehtäväkseen seurata hintoja Suomen ja 11 muun euromaan kesken.

Turun Sanomien teettävä pienimuotoinen analyysi osoitti, että vertailu kannattaa. Tuloksiin sisältyi kosolti yllätyksiä ja Turun kannalta nimeen positiivisia.