Suomen talous- ja rahaliiton (Emu) jäsenyys on merkinnyt Suomen Pankin toiminnassa monia perustavaa laatua olevia muutoksia. Ne ovat koskeneet pankista annettua lainsäädäntöä, liittymistä yhteisvaluuttaan, tehtävien muuttumisesta ja laajenemisesta johtuvia organisaation tarkistuksia sekä nyt viime vaiheessa maksuvälineen muuttumista markasta euroksi. Uudistukset ovat olleet pankin toiminnassa kuin valtavia sykäyksiä kohti integroitua keskuspankkijärjestelmää.
Julkista keskustelua seuratessa on saattanut monille syntyä kuva, jonka mukaan Suomen Pankin tehtävät olisivat oleellisesti vähentyneet ja helpottuneet. Tämä kuva on täydellisesti väärä. Pankin asema Euroopan keskuspankkijärjestelmän osana on suuri haaste, joka ei anna vähimmässäkään määrin mahdollisuutta siirtää kansallisen keskuspankin tehtäviä "muiden hoidettaviksi". Suomen Pankin edustaman osaamisen tulee jo laissa annetun velvoitteen mukaan näkyä kaikissa keskuspankkijärjestelmän toiminnoissa. Rahapolitiikka ei muodosta tässä suhteessa poikkeusta.
Siirtyminen uudelle vuosituhannelle, vuoteen (2000) oli ennen muuta teknillisessä mielessä suuri ponnistus. Sitä se oli luonnollisesti Suomen Pankin lisäksi kaikille niille yrityksille ja yhteisöille, jotka toiminnassaan turvautuvat moderniin tietotekniikkaan. Suomen osalta voi näin jälkikäteen todeta haasteesta selvityn erinomaisesti.
Liikkeellä 96
erilaista kolikkoa
Parin kolmen viime vuoden aikana on suurta huomiota vaatinut uuden maksuvälineen vastaanoton valmistelu. Ns. tavalliselle kansalaiselle asia on valjennut vasta aivan viime viikkoina.
Markan vaihtaminen euroksi on kuitenkin ollut pitkä prosessi. Taustalla on vuoden 1999 alussa muodollisesti tapahtunut siirtyminen euro-talouteen. Tuolloinhan markka lakkasi olemasta itsenäinen valuutta ja muuttui yhdeksi euron "olomuodoista".
Maksuvälineen vaihdos vuodenvaihteessa 2001-2002 on ollut luonteeltaan lähinnä teknillinen toimenpide. Tästä huolimatta siirto on ollut suuri tapahtuma. Luopuminen omasta rahasta sen konkreettisessa muodossa on ollut vaikea ja haikeakin asia.
Euro-rahojen suunnittelu, seteleiden painatus ja kolikoiden lyönti oli jo sekin monimutkainen tehtävä. Uusien rahojen piti saada kaikkien mukana olevien hyväksyntä. Kun kysymys on uusista rahoista, on niiden teknillisesti ja esteettisesti oltava erittäin korkeat vaatimukset täyttäviä. Tässä suhteessa on onnistuttu varsin hyvin.
Euro-kolikoiden osalta olisi mielestäni kuitenkin ollut parempi päätyä yhteisiin kolikoihin ilman kansallisia tunnuksia. Nythän meillä on liikkeellä 96 erilaista kolikkoa. Uskonkin, että aikaa myöten tämä todetaan liian suureksi kirjavuudeksi.
Euro-rahojen tasalaatuisuuden saavuttamiseksi oli vuorossa laaja tutkimus- ja testausvaihe. Se oli suuri tehtävä ennen muuta rahojen käyttäjille, mm. erilaisten maksu- ja muiden automaattien tuottajille. Siitäkin vaiheesta mentiin yli suuremmitta vaikeuksitta.
Ensin ajateltiin rahojen vaihdon vaativan kuuden kuukauden siirtymävaihetta vuoden 2002 alussa. Lähemmässä tarkastelussa näin pitkä siirtymäjakso todettiin mahdottomaksi. Varsinaiseksi siirtymävaiheeksi sitten vahvistettiinkin kaksi kuukautta, tammi- ja helmikuu 2002.
Jos päätöstä tehtäisiin nykytiedoin, siirtymävaihe olisi varmaan tätäkin lyhyempi. Kokemuksemme perusteella saattaisi kahden tai kolmen viikon siirtymäjakso olla aivan riittävä.
Sata miljoonaa seteliä
ja miljoona kiloa kolikkoja
Euro-rahojen tarkkojen laatuvaatimusten valmistuttua alkoi niiden painatus. Kussakin maassa tuottamisvastuu oli kansallisella keskuspankilla.
Liikkeellä olevien markkojen perusteella Suomen Pankissa arvioitiin yhtä aikaa liikkeellä olevien seteleiden tarpeeksi noin 100 miljoonaa kappaletta. Kun reserviäkin tarvitaan, oli ensimmäisen vaiheen bruttotuotantomäärä 225 miljoonaa seteliä. Eri valoorien määrät luonnollisesti vaihtelevat.
Suomalaisten ylivoimaisesti eniten käyttämä markkaseteli on ollut 100 mk. Tämän vuoksi euro-seteleiden kohdalla pääpaino on ollut 20 ja 50 euron seteleiden tuotannossa. Näistä seteleistä on tullut ns. automaattiseteleitä.
Seteleiden tultua painetuiksi ja lanttien lyödyiksi, niiden kuljetus alkoi SETEC Oy:n painotalosta ja sen naapurina Vantaalla toimivasta Rahapajasta Suomen Pankin konttoreihin kesän 2001 aikana. Suomen Pankin konttorit Oulussa, Kuopiossa, Tampereella ja Turussa olivat saaneet eurorahat holveihinsa syyskuun 2001 aikana. Tämä kuljetusvaihe on ollut Suomen Pankin vastuulla. Pankki vastaa rahahuoltoon liittyvistä kuljetuksista setelipainosta ja Rahapajasta omiin konttoreihinsa.
Syys-marraskuussa 2001 rahat kuljetettiin Suomen Pankista pankkien konttoreihin ja ns. laskentakeskuksiin, joita maassa on 21. Laskentakeskus on eräänlainen välietappi Suomen Pankin konttorin ja rahalaitosten konttoreiden välillä. Suomen Pankin rahankuljetus tapahtuu asiakkaille pankkien perustaman Automatia Oy:n ja sen alihankkijoiden, turvakuljetusyhtiöiden toimesta. Tämä osa rahahuollon järjestelmässä on aikoja sitten yksityistetty. Kuljetuksista vastaavat lähinnä kaksi yhtiötä, Falck ja Securitas.
Sadan miljoonan setelin kuljettaminen turvallisesti asiakkaille sekä noin miljoonan kilon painoisen kolikkoerän toimittaminen samoihin osoitteisiin on logistisesti varsinainen suurhanke. Oman kalustonsa lisäksi ovat sekä Suomen Pankki että turvakuljetusyhtiöt joutuneet käyttämään tilapäistä ulkopuolisilta vuokrattua kuljetuskapasiteettia. Rahan kuljetus on tehtävä, jossa varmuudesta ja turvallisuudesta ei voida tinkiä.
Ennakkotilaukset jäivät
osin viime hetkeen
Oleellinen osa rahanvaihtoa on käteistä rahaa käsittelevien asiakkaiden varustaminen riittävällä kassalla ennakkoon. Tämä osa toiminnasta oli neuvoteltava ja suunniteltava sekä pankkien että asiakastahojen kanssa erityisellä huolella.
Suomen Pankissa koottiin asian joustavaa hoitamista varten varsin laaja yhteistoimintaryhmä. Siinä ovat olleet edustettuina pankkien lisäksi monet yksityiset tahot vähittäiskaupasta aina Suomen taksiliittoon asti. Näin on haluttu turvata mahdollisimman joustava ennakkovalmistautuminen vuodenvaihteen uudistusta varten. Nyt saatavilla olevien tietojen perusteella ja ottaen huomioon projektin laajuus tässäkin on onnistuttu varsin hyvin.
Jotta pankeilla oli valmius palvella omia asiakkaitaan rahojen edelleenjakelussa, edellytettiin asiakkailta riittävän varhaista ennakkotilausta vuodenvaihteen käteiskassatarpeita varten. Tässä suhteessa näyttää jääneen melkoisesti toivomisen varaa. Vaikka asiaa painotettiin yhteistoimintaryhmässä ja laajalla kampanjalla julkisuudessa, jättivät monet, varsinkin pienyrittäjät asian "huomenna hoidettavaksi".
Vuoden vaihteen alla tulikin sitten näiltä asiakkailta kirpeää palautetta, kun tarvittavia käteiskassoja ei yhtäkkiä pankeista sitten saanutkaan. Ilmeisesti kävi niin, että asian ajateltiin tulevan hoidetuksi "sitten aikanaan".
Suomen Pankista rahalaitoksiin tapahtuneen jakelun vaihetta kutsuttiin ennakkojakeluksi, jonka yksityiskohdista tehtiin tarkka sopimus pankkien kanssa. Samalla tavalla pankkien kanssa neuvotellen laadittiin sopimusmalli siitä eurojen edelleenjakelusta, joka suunniteltiin tapahtuvaksi pankeista yrityksille, jotka käteistä tarvitsivat heti vuodenvaihteessa.
Edelleenjakeluun liittyy sellainen mielenkiintoinen ongelma, että varsin harvoilla suurillakaan ostoskeskuksilla on käteiselle rahalle riittävän turvallisia säilytyspaikkoja. Tämä johtuu siitä, että kauppiaat, pienet ja suuremmatkin toimittavat kunkin päivän päätteeksi käteiskassansa pankin holviin. Sitä on pidettävä turvallisempana tapana kuin säilyttää suuria kassavaroja omissa tiloissaan.
Nyt eurojen edelleenjakelun yhteydessä osoittautuikin monilta osin ongelmalliseksi riittävän suuren ennakkokassan turvallinen vastaanotto juuri puuttuvien säilytystilojen takia. Tämä merkitsi käteiskassojen toimituksen ruuhkautumista vuodenvaihteen alle.
Myös kalenteri oli ongelmallinen käteiskassojen ennakkotoimittamiselle. Joulun ja uudenvuoden välisenä aikana oli vain kaksi ns. normaalia arkista työpäivää. Lisäksi on huomattava, että joulumarkkinoilla ja myös joulun jälkeen heti alkavissa alennusmyynneissä käteistä rahaa liikkuu oleellisesti normaalia enemmän.
Samaan aikaan kuin euroja tuli toimittaa ennalta kauppoihin, piti sieltä kerätä pois tavallista suuremmat markkakassat. Sekin oli logistisesti rahan käsittelijöille ja kuljettajille erittäin haastava tehtävä. Kapasiteetti ei tahtonut riittää.
Joulukuun 15. päivänä me tavalliset rahantarvitsijat saatoimme ostaa eräänlaisia näytepusseja R-kioskeista 23 markan hinnalla. Näitä pusseja, joissa oli yksi jokaista eurokolikkoa, oli jaossa 500 000 kappaletta ja ne menivät kuin kuumille kiville. Itsekin onnistuin omat pussini hankkimaan vasta kolmannesta kioskista. Kahdesta muusta ne oli jo runsaan tunnin aikana myyty loppuun. Mielenkiintoista on ollut havaita, että näistä "ennakkopusseista" on jo nyt tullut keräilykohteita. Lehtitietojen mukaan käypä arvo on runsaat 200 mk. Korkeimmat kuulemani hinnat liikkuvat jo reilusti yli 1000 markassa.
Yritykset saivat tilata käteisen tarpeeseen ns. yrityspaketteja, joita toimitettiin postin välityksellä. Näitä euro-paketteja, joiden arvo oli 1 040 markkaa, oli liikkeellä 23 000 kappaletta. Yrityspaketteja hankki tietämänä mukaan noin 15 000 yrittäjää. Kukin pankki tai pankkiryhmä palveli sitten omia yritysasiakkaitaan tekemällä käteispaketteja tarpeen mukaan. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että pankeista tapahtunut edelleenjakelukin on toiminut moitteitta.
Euro ei ole muuttanut
käteiskäyttäytymistä
Suomalaiset käyttävät pankkiautomaatteja runsaasti ja nostavat niistä käteisestään yli 85 prosenttia. Keskimääräinen kertanosto on ollut 430 markkaa. Kun päivittäistavaraostos on ollut keskimäärin 93 markkaa, pääteltiin Suomen Pankissa, että noin viikossa suomalaisilla on käteisenä rahana lähes yksinomaan euroja.
Automatia Oy, joka huoltaa pääosan noin 2 200:sta pankkiautomaatista, asetti ennalta tavoitteekseen saada kaikki automaatit jakamaan euroja ennen loppiaista. Tässä tavoitteessa on onnistuttu erinomaisesti.
Suomalaiset eivät juurikaan ole muuttaneet euron takia käteiskäyttäytymistään. Aivan vuoden 2002 alkuhetkiä lukuunottamatta käteisautomaatteja on käytelty normaaliin tapaan. Tammikuun 4. päivän iltana saatoimme ilmoittaa Euroopan keskuspankille, että kaikki Suomen käteisautomaatit jakavat pelkästään euroja.
Ostoksia tekevän asiakaskunnan käyttäytymisessä näyttää Suomessa olevan suuria alueellisia eroja. Tammikuun 4. päivän tietojen mukaan eteläisen Suomen alueella asiointi tapahtui euroina jo 60 prosenttisesti. Pohjois-Suomessa vastaava aktiivisuus oli vielä noin 20 prosentin luokkaa.
Oma lukunsa ovat ne suomalaiset, jotka tyhjensivät markkatilejään ja varautuivat pitkäaikaiseen markkojen käyttöön vuoden 2002 puolella. Se on ollut vähän hassunkurista, sillä jokaiseen markoilla tehtyyn ostokseen vaihtorahat tulevat joka tapauksessa euroina. Kahden rahan käsittely on hankalaa ja virheiden mahdollisuus kasvaa. Varautuminen markkojen pitempiaikaiseen käyttöön on aiheuttanut ongelmia vain käyttäjille itselleen.
Sekä Suomen Pankin että kuluttajaviraston tämänhetkisten tietojen mukaan maksuvälineen vaihdon yhteydessä ei ole tapahtunut mitään sellaista hintahyppäystä, jolla olisi merkitystä inflaation kehityksessä. Luonnollisesti joitakin ns. pyöristyksiä on tapahtunut, mutta ne ilmeisestikin olisivat tapahtuneet ilman maksuvälineen vaihdostakin. Euroopan keskuspankin antamien tietojen mukaan tilanne on samankaltainen kautta Euroopan.
Puutteellisista seteleistä
löytynyt merkittävä osa
Maksuvälineen vaihtamisessa kysymys on valtavasta teknillisestä prosessista. Sen vuoksi Suomen Pankissa pyrittiin ennakoimaan kaikki ne mahdolliset tilanteet, joista saattaisi aiheutua vaikeuksia tai suoranaista vahinkoa.
Joka tapauksessa uskoimme, että tällaisessa muutoksessa aina jotakin menee pieleen. Kaikkein vähiten kuitenkin odotimme, että luotettava ja korkeatasoiseen tuotantoon pystyvä SETEC Oy voisi tehdä sellaisen virheen, mikä tapahtui 500 euron seteleiden hologrammien kohdalla. Virhe on tietenkin inhimillinen, mutta hyvin harmillinen.
Eurojen liikkeeseenlaskun yhteydessä kiertoon pääsi joitakin kymmeniä seteleitä, joista puuttui asianmukainen hologrammi. Virhettä on jo julkisuudessa selvitetty ja sen aiheuttamat prosessipuutteet selvitetään yksityiskohtaisesti.
Suomen Pankin toimenpitein liikkeelle päässeistä puutteellisista seteleistä on nyt jo löytynyt merkittävä osa. Vielä kierrossa olevat kiinnostavat pankin lisäksi varmasti myös keräilijöitä. Ensimmäisen setelierän virhepainatus on keräilijän aarre ja keskuspankin murhe.
Matti Louekoski
Suomen Pankin johtokunnan jäsen
