Pääministeri Paavo Lipposen kolumni 9.10.2001:
Maailmanyhteisö syntyy
Kukapa olisi uskonut, että niin nopeasti muurin murtumisen ja Euroopan suuren muutosvaiheen jälkeen joutuisimme jo kymmenen vuoden sisällä kokemaan yhtä syvällisen murroksen. Syyskuun 11. päivän terrori-iskut Yhdysvaltoja vastaan muuttavat maailman.
Kuuban kriisi ja öljykriisi ovat jo kaukana takanapäin. Molemmissa oli kysymys maailman kahtiajakautumisesta. Supervaltojen ydinasevarustelukilpa on kuitenkin jo takanapäin. Öljyn tarjontaa säännellään nyt yhteistoiminnassa tuottajien ja kuluttajien kesken.
Muurin sortuminen synnytti yhteisen Euroopan. EU:n laajentuminen etenee, EU ja Venäjä lähentyvät. Vaikein ongelma on Balkanin levottomuus ja elintasokuilu idän ja lännen välillä. Näihin haasteisiin voidaan vastata vain yhteistyöllä.
Keväällä nousi erilaisten levottomuuksien vauhdittamana pintaan keskustelu globalisaatiosta. Esillä olivat lähinnä globalisaation vastustajat.
Globalisaatiokeskustelun käynnistyessä vaivalloisesti Yhdysvallat näytti vetäytyvän kuoreensa mm. Lähi-idän kriisin ratkaisuyrityksissä presidentti Bill Clintonin aikana kokemiensa takaiskujen johdosta. George W. Bushin hallituksen politiikkaa arvosteltiin muualla maailmassa eristäytymisestä ja yksipuolisesta sanelupolitiikasta mm. ilmastokysymyksissä.
Syyskuun 11. muutti kaiken. Niin kuin filosofi 2Francis Fukuyama totesi, Yhdysvaltain eristäytymispolitiikka on tullut tiensä päähän. Amerikkalaiset joutuvat toteamaan olevansa riippuvaisia muusta maailmasta.
Samassa keskinäisriippuvuuden hengessä lähes kaikki YK:n jäsenmaat sekä EU-maat yhdessä ilmaisivat tukensa Yhdysvalloille. YK:n turvallisuusneuvostossa on hyväksytty kaksi ainutlaatuista päätöslauselmaa terrorismin torjunnasta. Ensimmäisen kerran YK:n päätökset yhteistoiminnasta terrorismia vastaan siviilihallinnon eri sektoreilla ovat peruskirjan VII luvun nojalla jäsenmaita sitovia.
Maailmanyhteisö on syntynyt. Se ei koske vain terrorismin torjuntaa, vaan kaikkia yhteistyön aloja. Tätä tilaisuutta lujittaa YK:ta ja vahvistaa ihmiskunnan yhteisiä arvoja ei pidä tuhlata. Kysymys ei ole vain yhteisistä uhkakuvista, vaan ennen kaikkea yhteisistä mahdollisuuksista rakentaa parempaa maailmaa.
YK:n peruskirjan sekä turvallisuusneuvoston päätöslauselmien pohjalta Yhdysvaltain ja sen liittolaisten sotilaalliset vastatoimet valikoituihin sotilaallisiin ja terroristikohteisiin ovat oikeutettuja. Sotilaalliset toimet tulevat jatkumaan. Kaikki toivovat, että niiden luonne ei muutu eivätkä laajene sodaksi.
YK:n ja sen turvallisuusneuvoston mukana pitäminen tilanteen muuttuessa on välttämätöntä, jotta terrorismin vastaiselle toiminnalle saataisiin jatkossakin laaja tuki. Nyt Afganistaniin kohdistettuja toimia pitävät oikeutettuina mm. Venäjä ja Kiina.
Pohjoismainen yhteistyö, erityisesti liittoutumattomien Suomen ja Ruotsin kesken, on nyt äärimmäisen tärkeätä. Emme ole tekemässä uusia linjauksia turvallisuuspolitiikassamme. Maailma kuitenkin muuttuu ja tilannetta on arvioitava kaikessa rauhassa. Johtopäätöksiä on hyvä tehdä yhdessä Ruotsin kanssa.
Viime aikoina on arvuuteltu, onko eduskunnalle annettu turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko jo vanhentunut. Sitä se ei ole, sillä selonteko keskittyy puolustusvoimien kehittämiseen materiaalisine kysymyksineen. Eduskuntakäsittelyssä, valiokunnissa, ei ole mitään estettä käsitellä asioita kaikessa turvallisuuspoliittisessa laajuudessaan.
Seuraava turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko annetaan vuonna 2004. Sekin keskittyy tällä näkymällä puolustusvoimien jatkokehittämiseen, mm. maavoimien prikaatien pääasejärjestelmien hankintaan. Monista asioista ollaan tuolloin paljon viisaampia, joten painopiste voi hyvinkin siirtyä vuoteen 2004 mennessä turvallisuuspolitiikkamme peruskysymysten arviointiin.
Kirjoittaja Paavo Lipponen on pääministeri ja Sdp:n puheenjohtaja.
