Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 2.10.2001:
Sammon Storebrand-kauppa
kaatui poliitikkojen vastarintaan

Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos tähyilee nyt uusia ostokohteita.
Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos tähyilee nyt uusia ostokohteita.

Huolimatta jatketusta tarjouksesta ja Björn Wahlroosin lujasta uskosta Finanssikonserni Sammon ja norjalaisen vakuutusyhtiö Storebrandin kaupanhieronnassa kävi kuten jo jonkin aikaa on aavisteltu. Norjalainen jääräpäisyys voitti ja Sampo luopui lopulta ostohankkeestaan - ainakin tällä erää.

Sammon päätöstä olla jatkamatta tarjoustaan Storebrandin omistajille helpotti se, että Storebrandin osakkeen kurssi oli romahtanut kolmisenkymmentä prosenttia siitä, kun Sampo tarjouksensa teki. Sammon tarjoama 75 kruunun osakehinta oli jo selvästi liian korkea, kun Storebrandin osakkeita sai pörssistä 54 kruunulla. Sammon ilmoitettua ostohankkeesta vetäytymisestään norjalaisyhtiön osakkeen hinta laski 20 prosentilla, mistä voi lukea markkinoiden mielipiteen tapahtuneeseen.

Sammon ja Storebrandin kaupan mahdollisuudet vaikuttivat aluksi hyviltä. Storebrandin hallitus suositteli osakkeenomistajilleen Sammon tarjouksen hyväksymistä ja muun muassa vakuutus- ja pankkialan työntekijöitä edustava Norjan rahoitusalan liitto piti työntekijöiden ja asiakkaiden kannalta Storebrandin myyntiä suomalaisille parempana ratkaisuna kuin myyntiä Norjan suurimmalle pankille Den Norske Bankille. Myöskään EU:lla ei ollut mitään kauppaa vastaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Suunnitteilla oleva kauppa sai kuitenkin pian poliittista väriä, kun norjalaispoliitikot asettuivat vastustamaan hanketta. Norjalaispoliitikot ovat ajaneet kotimaista ratkaisua eli Den Norske Bankin ja Storebrandin fuusiota, joka takaisi Norjan hallitukselle vahvan sanavallan näin syntyvässä finanssitavaratalossa. Hyvän aseen norjalaispoliitikoille Sampoa vastaan antoi se, että Sampo ei onnistunut hankkimaan taakseen 90 prosenttia Storebrandin osakkeista, mitä Norjan laki edellyttää.

Storebrandin tapaus ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Pikemminkin se heijastaa yleisemminkin niitä vaikeuksia, joita yli valtakunnanrajojen ulottuvat yrityskaupat Norjassa kohtaavat. Yritys- ja elinkeinotoimintaan liittyviä päätöksiä tehdessään norjalaiset eivät aina pitäydy puhtaasti taloudellisiin kriteereihin, mikä vaikeuttaa yhteistyötä ja heikentää heidän kilpailukykyään. Tähän viittasi Suomessa juuri vieraillut amerikkalainen kilpailukyvyn asiantuntija Michael Porterkin todetessaan, että öljyrahoihinsa luottava Norja on täysin laiminlyönyt kilpailukykynsä kehittämisen.

Storebrandin jäätyä nyt taka-alalle, Björn Wahlroos ei varmasti jää istuskelemaan kädet ristissä, vaikka toteaakin, että suuria paineita fuusioitumiseen ei juuri nyt ole. Sammon strategiaan kuuluu kasvattaa toimintojaan ennen kaikkea Skandinaviassa, eikä Norja ole ainoa suunta. Lupaavin vaihtoehto tällä hetkellä on ehkä ruotsalainen SEB-pankki, jonka fuusioitumisyritys Föreningsbankenin kanssa ajoi karille.