Pääkirjoitus 13.6. 2001:
Väen vajaus ei ainoa Tyksin vaiva
Turun yliopistollisen keskussairaalan kolmisensataa työntekijää marssi kesken päivän ulos laitoksesta. Henkilöstövajausta protestoineet tyksiläiset sanovat uupuvansa työtaakan alle. Heidän viestinsä vakavuutta ei ole syytä epäillä, vaikka tyytymättömyyden taustalla lienee muitakin ongelmia kuin kiristynyt työtahti.
Vaikka lakko on selvästi työehtosopimuksen ja työrauhavelvoitteen vastainen, kerta ei ole ensimmäinen, kun Tyksin henkilökunta oireilee. Viime syksynä sairaalan nukutuslääkärit uhkasivat irtisanoutua joukolla. Työn paljoutta ja tekijöiden vähyyttä purnasivat myös ortopedit.
Kriittinen tilanne laukesi vasta, kun sairaanhoitopiirin valtuusto hyväksyi sopimuksen, jolla lääkärien ja siinä sivussa koko hoitohenkilöstön palkkoja päätettiin tarkistaa ja lisää virkoja perustaa.
Maanantain ulosmarssiin osallistuivat lääkäreitä lukuunottamatta kaikki kynnelle kyenneet työntekijät. Järjestäjien mukaan manööverillä ei otettu kantaa viidettätoista viikkoa jatkuvaan lääkärilakkoon. Asiayhteys sentään myönnettiin.
Terveyskeskusten sulkeutuminen on lisännyt Tyksin muutoinkin kasvavia potilaspaineita. Hoitajien uupumus purkautuu oman terveyden reistailuna. Sairauspoissaoloja oli viime vuonna 18 prosenttia edellisvuotta enemmän. Hoitotyön henkisestä rasittavuudesta kertoo se, että psyykkisistä syistä aiheutuneet poissaolot melkein kolminkertaistuivat vuosina 1998 - 2000.
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtaja Aki Lindén myöntää Tyksin kuormitusongelmat, mutta tuntuu yllättyneen protestin ärhäkkyydestä. Hänen laillaan voi ihmetellä, miksi barrikadille noustaan juuri nyt, kun henkilöstön ahdinkoon on tehty ja luvassa edes jonkinlaista helpotusta.
Noin puolitoista tuhatta tyksiläistä on saanut tänä keväänä palkkoihinsa kuoppakorotuksen, josta syksyllä sovittiin. Runsaan sadan sijaisuuksia puurtaneen työsopimukset on tarkoitus heinäkuusta alkaen vakinaistaa.
Henkilöstön edustajat eivät näistä parannuksista näytä paljon perustavan. Heidän mukaansa sijaisten vakinaistaminen helpottaa pätkätyötä tekevien henkilökohtaista tilannetta, mutta ei tuo taloon lisää väkeä.
Tulkinta on yhtä yksisilmäinen kuin väite, että sairaanhoitopiiri on evännyt sairaalan kiireellisenä esittämien 39 uuden viran perustamisen. Kysymys ei ollut epäämisestä, vaan virkojen siirtämisestä ensi vuoden alkuun. Viivytys on tietysti harmillinen tässä tilanteessa, mutta kaiketi parempi myöhään kuin ei ollenkaan.
Kuten Lindén toteaa, Tyks on iso laiva ja kääntyy hitaasti. Uudistuksilla on viiveensä, eikä kaikkeen kyetä millään reagoimaan niin nopeasti kuin pitäisi. Mikään automaatio ei liioin ole, että jos sairaanhoitopiirin rahat loppuvat, lisää haetaan jäsenkuntien kukkarosta. Tämä alituinen budjetin ylittämisen tie on kiristänyt maksajien kärsivällisyyden äärimmilleen.
Huolestuttavinta terveydenhuollossa on työvoiman kysynnän ja tarjonnan enenevä epäsuhta. Kohta ei ammattilaisia saada sairaaloihin tarpeeksi rahalla eikä millään. Koulutuksen organisoinnissa näyttää tapahtuneen samanlainen aloituspaikkojen virhemitoitus kuin lääkärien kohdalla.
Kun kilpailu hoitoalan ammattilaisista vastaisuudessa vain kiristyy, sairaaloilta aletaan edellyttää palkanmaksukyvyn lisäksi työn viihtyvyyteen ja motivoivuuteen, henkilöstöhallintoon ja työyhteisön ilmapiiriin liittyvää vetovoimaa. Jos Tyks siinä kisassa haluaa pärjätä, sillä on edessään iso urakka.
