Pääkirjoitus 12.6.2001:
Valtio-omistaja kuittaa Soneran
yltyvän johtajapaon vaikenemalla
Pitkään johtamis- ja henkilöstöongelmista kärsineen teleyhtiö Soneran piti saaman vihdoin kaivattu työrauha, kun pääomistaja valtio maaliskuussa uudisti perusteellisesti yrityksen ylimmän hallinnon. Levottomuus ei ota kuitenkaan talttuakseen. Nyt se näyttää tarttuneen konsernin operatiiviseen johtoon.
Vaikeuksissa tarpova Sonera on menettänyt lyhyessä ajassa lukuisia avainhenkilöitä. Viikonvaihteessa suonta iskettiin suoraan huipulta, kun ensin perjantaina erostaan ilmoitti tytäryhtiö
Plazan toimitusjohtaja Harri Hollmen ja sitten maanantaina koko konsernin toimitusjohtaja Kaj-Erik Relander.
Hollmén pestattiin Soneraan vain alun toista vuotta sitten Leonia-pankista. Hän on kokenut investointipankkiiri, jonka osaamista teleyhtiössä tarvittiin kipeästi niin yritysjärjestelyjen, velkaongelmien kuin Saksan 3G-hankkeen junailussa. Ja olisi tarvittu varmaan edelleen.
Relander on ollut konsernin toimitusjohtajana alusta asti kiistelty henkilö. Hänen otteitaan on moitittu milloin yksinvaltaisiksi milloin haparoiviksi. Kevään myllerryksessä Relander kuitenkin säilytti asemansa - toisin kuin hänen aisaparinsa, silloinen hallituksen päätoiminen puheenjohtaja Markku Talonen.
Valtion edustaja, liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen saneli Soneran yhtiökokouksessa ratkaisut, joilla torsoksi todettu kaksipäinen johtajamalli ja poliitikkojen miehittämä hallintoneuvosto lopetettiin. Siihen, nauttiiko Relander pääomistajan luottamusta, Heinonen vältteli ottamasta kantaa. Toimitusjohtajan eilisen eroilmoituksen vastuuministeri ohitti täysin vaieten.
Jotakin toimitusjohtajan ja pääomistajan suhteista kielii Relanderin tilitys. Eroaan perustelleessaan hän totesi, että kun "yhdistetään talouselämä ja poliittiset lainalaisuudet, syntyy ilmiöitä, joihin jokainen joskus pettyy". Ehkä tunne on ollut molemminpuolinen, mutta omistajalta on puuttunut pontta tehdä tarvittavat johtopäätökset.
Hackmanin toimitusjohtajan Tapio Hintikan noustua Soneran uudistetun hallituksen johtoon kohu konsernin johtamiskriisistä alkoi selvästi asettua. Relanderin lähtö on ilmeinen yllätys Hintikalle, joka on tuonut hektisyyttä sykkivään it-yritykseen perinteisen teollisuusjohtajan strategista tyyneyttä.
Relanderin ja Hollménin eropäätösten sanotaan perustuvan syihin, jotka ovat luonteeltaan henkilökohtaisia. Paljon ei tarvitse kuitenkaan silmiään siristää nähdäkseen fraseologian taustalla pilkottavat liittymät Soneran bisnes- ja velkapulmiin sekä spekulaatioihin pohjoismaisesta telefuusiosta.
Telealalla on väistämättä edessään konsolidoituminen, johon Soneran on ennemmin tai myöhemmin mentävä mukaan. Valitettavasti suomalaisyhtiön asema neuvotteluosapuolena ei ole tällä haavaa kehuttava niin kuin ruotsalaisen Telian kanssa käydyissä fuusiotunnusteluissa on jouduttu toteamaan.
Hintikan mukaan Relanderin tilalle etsitään yhtiön ulkopuolelta vahvaa liikkeenjohtajaa, jolla on kansainvälistä kokemusta. Sellaista Sonera nyt epäilemättä tarvitsee. Sitä parempi, jos seuraaja pystyy tarttumaan toimeen laajemman vision kuin vain oman asemansa turvaamisen motivoimana.
Tarpeellista olisi myös maan hallituksen pohtia omistajapolitiikkansa linjauksia ja toimeenpanoja. Erityisesti Soneran kohdalla sen tulisi toimia mahdollisimman levein hartein ja ilmaista selkeästi, mikä on isännän tahto talossa. Tähän asti omistajan ääni on jäänyt liikaa yhden ministeriön sooloksi.
