Lahden MM-hiihtojen doping-skandaalin alle oli jo melkein unohtunut suomalaisen kilpaurheilun toinen, jos mahdollista vielä raskauttavampi väärinkäytös. Vantaan käräjäoikeuden eilen antamat tuomiot palauttivat raadollisella tavalla julkisuuteen pesäpallon sopupelien petosvyyhden.
Huippuhiihtäjien ja valmennusjohdon edesottamuksista on kohuttu monin verroin enemmän kuin siitä, mitä tapahtui superpesiksen pitkävetopeleissä kolmisen vuotta sitten. Tapausten välillä on kuitenkin yksi olennainen ero: edellisessä rikottiin lähinnä urheilun omia reilun pelin sääntöjä ja moraalia vastaan, jälkimmäisessä myös rikoslakia.
Pesäpallon valiosarjassa pelattiin elokuussa 1998 viisi ottelua, joiden tulos oli etukäteen sovittu. Kysymys ei ollut vain muutaman yksittäisen urheilijan hetkellisestä hairahduksesta, vaan kokonaisten huippujoukkueiden, niiden johtohenkilöiden, toimitsijoiden ja edustajien systemaattisesta taloudellisen hyödyn tavoittelusta rikollisin keinoin.
Toiminnan laajuutta kuvaavat esitutkinnan numerotiedot. Poliisi kuulusteli rikoksesta epäiltynä kaikkiaan 561 henkilöä. Sadan osalta tehtiin syyttämättä jättämispäätös. Kaksi ja puolisataa sopi vahingonkorvauksista Veikkauksen kanssa. Vajaan parinsadan apäillyn syyteharkinta on edelleen kesken.
Leivättömän pöydän ääreen haastettiin lopulta melko pieni osa epäillyistä, 21 henkilöä. Yhden syytteet Vantaan käräjäoikeus hylkäsi. Muut tuomittiin ehdolliseen vankeuteen tai sakkoihin törkeistä petoksista, petoksista ja avunannosta petoksiin. Asianomaiset kiistivät syyllisyytensä ja valittavat todennäköisesti päätöksestä hovioikeuteen.
Kaikki tuomitut yhtä lukuunottamatta joutuvat korvaamaan pitkävedon sopupeleistä juonimansa voittorahat Veikkaukselle. Yhtiön niin sanottua kokonaisvahinkoa koskeva yli yhdeksän miljoonan markan korvausvaade sen sijaan hylättiin.
Ratkaisu ja koko sopupelijupakka on paha takaisku Veikkaukselle, joka on panostanut paljon superpesikseen kehittämiseen rahapelimuotona. Yhtiön vaatimuksesta lajin sääntöjä muun muassa aikanaan muutettiin niin, että vedonlyöntiin saatiin lisää tasapelejä.
Kansallispelin huipulla paljastuneita väärinkäytöksiä setvittiin aluksi lajin omin voimin. Pesäpalloliitto teetti syksyllä 1998 selvityksen, jonka mukaan "todennäköisesti yksi" kesän sarjaotteluista oli sovittu. Nyt poliisitutkinnan ja tuomioistuinkäsittelyn jälkeen tiedetään, että sopupelejä oli todellisuudessa viisi.
Jos lajiliittojen halusta ja kyvystä ruokota oma pesänsä saatiin jo Lahden skandaalin yhteydessä kovin heppoinen kuva, eivät käsitykset pesäpallon käräjätuomioiden jälkeen ainakaan parane. Rikkeiden vähättelyllä ja läpi sormien katselulla tuskin rakennetaan tuiki tarpeellista luottamuksen ja uskottavuuden ilmapiiriä.
Sitä, jota kansallispelin ryvettyneen maineen palauttaminen suuren yleisön, sponsorien, pesäpallon harrastajien ja sen hyväksi työtä tekevän talkooväen silmissä edellyttää.
