Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 30.3. 2001:
Kioton ilmastosopimus saa mennä
osana Bushin kiitollisuudenvelkaa

Joissakin maissa ilman saastuminen on jo sitä luokkaa, että ihmisten on suojauduttava sitä vastaan päivittäin.
Joissakin maissa ilman saastuminen on jo sitä luokkaa, että ihmisten on suojauduttava sitä vastaan päivittäin.

Yhdysvaltain teollisuus oli lähes yhtenäisenä rintamana tukemassa George W. Bushin presidentinvaalikampanjaa. Bush saa siten kiittää paljolti teollisuuden avokätisiä vaaliavustuksia siitä, että hän ylipäätään nyt isännöi Valkoisessa talossa. Koko ajan on ollut selvää, että jossakin vaiheessa Bushin on maksettava velkansa teollisuudelle. Nyt tuo aika näyttää koittaneen.

Selvänä merkkinä tästä voidaan pitää keskiviikkoista Bushin ilmoitusta, että Yhdysvallat vetäytyy Kioton ilmastosopimuksesta, joka olisi tuonut maan teollisuudelle saastepäästöjen rajoittamisesta johtuvia lisäkustannuksia. Vielä vaalikampanjassaan Bush lupasi vähentää huomattavasti hiilidioksidipäästöjä.

Kioton sopimus ei ole kuitenkaan ainoa lajissaan. Vähän aikaisemmin Bushin hallitus peruutti asetuksen, joka olisi kiristänyt juomaveden sallittua arsenikkipitoisuutta. Asetus olisi pakottanut kaivosteollisuuden investoimaan kallisiin puhdistusjärjestelmiin.

Paljon kohua on myös herättänyt Bushin hallinnon ratkaisu peruuttaa Yhdysvaltain viimeisten luonnonvaraisten metsien suojelupäätös. Bush kannattaa niin ikään öljy-yhtiöiden ehdotusta avata Alaskan rauhoitetut luonnonpuistot öljyn ja maakaasun etsinnöille.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kioton sopimus solmittiin suurin toivein 1997. Se pakottaisi maailman teollisuusmaat ensimmäistä kertaa pistämään aisoihin kasvihuonekaasujen päästöt, jotka uhkaavat aiheuttaa kohtalokkaita muutoksia maapallon ilmastolle. Teollisuusmaiden on sopimuksen mukaan leikattava kasvihuonepäästöjään vuoteen 2012 mennessä keskimäärin 5,2 prosentilla.

Bush perustelee Kioton sopimuksen hylkäämistä sillä, että sopimus on Yhdysvaltain taloudellisten etujen vastainen. Bushin mukaan sopimus ei myöskään kohtele maita tasa-arvoisesti, koska kehitysmaat on toistaiseksi vapautettu sopimuksen piiristä.

Bush saattaa olla oikeassa, että Kioton sopimus on Yhdysvaltain etujen vastainen, mutta näin on korkeintaan, jos asiaa katsotaan lyhyellä aikavälillä. Bush näyttää tuijottavan pelkästään Yhdysvaltain teollisuuden etuihin hyvin lyhyellä tähtäyksellä, kuten poliitikot usein tekevät. Häneltä jää huomaamatta, että maapallo on yksi kokonaisuus ja että teollisuuden saasteet eivät tunne rajoja.

Tiedemiehet arvioivat jo jokseenkin yksimielisesti, että maapallon ilmakehän lämpötila saattaa nousta jopa kuusi astetta seuraavien sadan vuoden kuluessa. Lämpötilan kohoaminen tuo tullessaan kuivuutta, pyörremyrskyjä ja tulvia, jotka pakottavat miljoonat ihmiset pakosalle. Sadot pienenevät suuressa osassa maailmaa, trooppiset taudit leviävät uusille alueille ja puhtaasta vedestä tulee yhä harvinaisempi luonnonvara. Tämä kaikki koskee myös Yhdysvaltoja ja maksaa huikean paljon enemmän kuin Kioton sopimuksen edellyttämät varsin vaatimattomat ilmansuojelutoimet.

Toisin kuin Yhdysvallat, Euroopan unioni ymmärtää vastuunsa ja on sitoutunut Kioton ilmastosopimuksen toteuttamiseen. EU:n onkin pyrittävä kaikin voimin taivuttamaan Yhdysvallat Kioton sopimuksen taakse, sillä ilmastosopimus, joka ei sulje piiriinsä maailman suurinta saastuttajaa, ei ole kovin uskottava.