Pääkirjoitus

Juhani Heimosen Rivien välistä -kolumni 29.3. 2001.
Svekomanialta haiskahtaa

Yhdistysten luvattu maa on saanut jälleen yhden ry:n tai oikeammin rf:n lisää. Dragsfjärdissä perustettiin lauantaina Finlandssvensk samling -niminen yhdistys ajamaan suomenruotsalaisuuden asiaa.

Puolesta puhujia kansallisella vähemmistöllä on ennestäänkin. On vauras ja herraskainen Svenska kulturfonden, joka jakaa rahaa tieteen, taiteen ja sivistyksen tarpeisiin.

On edustuksellinen Svenska Finlands folktinget, Suomenruotsalaiset kansankäräjät, joka vaalii ruotsin asemaa lakisääteisen valtionavun turvin.

Ja on tietysti ruotsalainen kansanpuolue Rkp, joka on tottunut istumaan maan hallituksessa kuin itseoikeutettu oli koalitio poliittisesti minkä värinen tahansa.

Kemiönsaarella kokoontuneita aktivisteja status quo ei kuitenkaan tyydytä. Uuden etujärjestön perustajat peräävät rivakampia otteita ja kattavampaa uhka-analyysiä.

Heidän mukaansa kuoleman vaarassa ei ole vain äidinkieli, vaan koko suomenruotsalainen kulttuuri.

Ruotsinkielisten äänenkannattaja Hufvudstadsbladet ärsytti Dragsfjärdin kokousta leimaamalla Finlandssvensk samlingin svekomaanien touhuksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Yhdistys itse torjuu kaikenlaiset kiihkoilusyytökset. Sen ohjelmajulistuskin on kuin itse lempeys. Juuri muuta ei vaadita kuin kansalliskielten asiamiehen perustamista, viranomaisia valvomaan kielilain noudattamista valtuustoissa ja lain rikkojille selkeitä rangaistuksia.

Hankkeen isähahmo, kartanonomistaja Gösta von Wendt jatkaa listaa vielä pikkuruisen.

Hän vaatii, että ruotsinkielisten on saatava oma televisiokanava, että Åbo Akademi ja Dragsvikin varuskunta säilytetään yksikielisenä, että ruotsia puhuville taataan kaikkialla maassa omakieliset palvelut ja että Rkp lopettaa kerettiläisen suomenkielisten kosiskelun.

Wendt koki henkilökohtaisen herätyksen kotiuduttuaan vaellusvuosiensa jälkeen pieneen 300 asukkaan Björkbodaan (TS 25.2.). Hän katsoi ympärilleen ja kauhistui, kuinka ennen puhtaasti ruotsinkieliseen kylään oli pesiytynyt salakavala kaksikielisyyden käärme.

Hän päätti ryhtyä taisteluun rappiokehitystä vastaan. Hän päätti pelastaa ruotsinkielisen kulttuurin perikadolta.

Wendt ja hänen yhdistyksensä näyttävät uskovan, että vähemmistö auttaa parhaiten itseään kieltäytymällä kompromisseista, korottamalla kynnyksiä ja raja-aitoja, eristäytymällä, torjumalla ja vetäytymällä sosiaalisesti kuoreen.

Wendt tunnustaa ihailevansa tapaa, jolla asiat on hoidettu Ahvenanmaalla. Pari vuotta sitten hän esitti Turunmaalle samantyyppistä autonomiaa. Eikä ihme.

Ahvenanmaan malli toteuttaa juuri niitä kulttuurisen monoliittisyyden ihanteita, joita edellä lueteltiin. Ja mikä parasta, se antaisi Turunmaan ruotsinkielisille mahdollisuuden diskriminoida suomenkielisiä aitoon oolantilaistyyliin.

Uusi vähemmistöliike pauhaa suomenruotsalaisen kulttuurin puolesta, mutta jättää kertomatta, mitä se oikeastaan on.

Dragsfjärdin kokouksessa kiireisimmäksi tehtäväksi nimettiin Ruotsin television näkymisen turvaaminen Pohjanmaalla. Siinäkö on vastaus?

Pohjanlahden takaako löytyy kielivähemmistömme yhteisöllinen identiteetti?

Olen ymmärtänyt, että suomenruotsalaiset suorastaan loukkaantuvat, jos joku rohkenee epäillä heidän aitosuomalaisuuttaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Samaan hengenvetoon he pitävät aivan luonnollisena, että Svenska dagen -traditio nostaa kielivähemmistön nimikko- ja sankarhahmoksi ruotsalaisen valloittajakuninkaan Kustaa II Aadolfin.

Siniristiliput hulmuavat kuudes marraskuuta suurvalta Ruotsin luojalle, jonka hallituskausi oli Suomelle raskaiden sotaverojen, taloudellisen ahdingon, väkiluvun vähenemisen ja hallinnollisen yhtenäistämispolitiikan aikaa.

Kirjoittaja on Turun Sanomien pääkirjoitustoimittaja.