Pääkirjoitus

Suomi 1951-kolumni/Veli Junttila:
Suuren kenraalin ero

Yhdysvalloista nousi huhtikuussa 1951 maailmanlaajuinen kohu, kun presidentti Harry S. Truman erotti Tyynen valtameren sotavoimien ylipäällikön kenraali Douglas MacArthurin kaikista viroista.

Erimielisyydet koskivat Korean sodan päämääriä. Presidentti pyrki rauhaan poliittisin tavoittein ja aselepoon 38. leveysasteen rajan mukaisesti.

MacArthur uskoi voittoon vain entistä kovemmin ottein ja sotaa laajentamalla. Hän halusi mm. pommittaa kommunistista Koreaa tukevan kommunistisen Kiinan huoltokeskuksia. Lisäksi hän toivoi, että Tsiang Kai-sekin johtama Formosan saaren Kiina avaa toisen rintaman manner-Kiinaa vastaan.

Yhdysvaltain presidentin mitta täyttyi monista MacArthurin omavaltaisuuksista. Kenraali oli jopa vaatinut sotilaille vapaita käsiä Kaukoidässä ja myös tehnyt aselepotarjouksia neuvottelematta ulkoministeriön kanssa. Kenraali ei ollut myöskään salannut ajatuksiaan ydinasepelotteen käytöstä.

Kahden rintaman sodan ehdotus kiukutti demokraateista valittua presidenttiä erityisesti - se kun tuli myös edustajainhuoneen republikaaniryhmän puheenjohtaja Joseph Martinin kautta. Martin oli alun perin ehdottanut toista rintamaa, ja hän tietysti julkisti kenraalilta saamansa tuen. Truman näki, että operaatiolla yritetään vedota suoraan kansaan, ohi presidentin, Yhdysvaltain puolustusvoimain ylipäällikön.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

MacArthurin tilalle presidentti nimitti kenraaliluutnantti Matthew Ridgwayn. Lehdissä selostettiin jo 50 vuotta sitten, että ylipäällikön vaihdos oli koetinkivi sodan lopettamiseksi.

YK - jonka nimissä Yhdysvallat johti sotaa - aikoi vaihdoksen jälkeen aloittaa tosimielessä rauhanhieronnan Kiinan kanssa. Mikäli Kiina ei uudessa tilanteessa ryhdy neuvottelemaan, silloin MacArthur on oikeassa ja kommunismi Kauko-idässä voidaan pysäyttää vain kovennetuin voimatoimin.

Pian erottamispäätöksen jälkeen Truman julkistikin oman rauhansuunnitelmansa. Rauhaa se ei heti tuonut. Se vaikutti ainakin ylikuumenneeseen maailmantalouteen hillitsevästi. Korean sodan aiheuttama ylikysyntä ja sitä seurannut hintavyöry - siis koko suhdannenousu - alkoi pysähtyä.

Erottamisjupakkaa seurasi ehkä yllättäväkin kansan reaktio. Kun kenraali MacArthur palasi kotimaahansa 14 vuotta kestäneeltä sotaretkeltään, hänet vastaanotettiin kansallissankarina. Kansa muisti nyt 71-vuotiaan kenraalin pitkän uran sodan aikana Ison valtameren joukkojen johdossa ja sitten Japanin miehitysjoukkojen komentajana vuoteen 1950 saakka, jolloin hänet nimitettiin YK:n Korean joukkojen komentajaksi.

Koko suuri kansakunta juhli, kun kenraali astui lentokoneesta San Franciscossa. Vastassa oli satatuhatpäinen yleisö, korkeat sotilas- ja siviilivirkamiehet, kunnianlaukaukset ammuttiin ja kunniamarssi soi.

Seuraavana päivä kenraali puhui jo kongressissa ja julisti sotaa kommunismia vastaan sekä Aasiassa että Euroopassa. Hän myös julisti oppiaan Korean sodan laajentamiseksi.

Presidentti Truman ja puolustusministeriö antoivat omat julkilausumansa, mutta ne hukkuivat MacArthurin riemusaattoon, joka jatkui Washingtonista New Yorkiin, jossa kunniavartioissa kerrotaan olleen jo miljoonia ihmisiä.

Kiertue jatkui. Esimerkiksi uutisessa Chigacon puheesta huhtikuun 1951 lopussa kerrottiin, että republikaanit olivat MacArthurin avulla aloittaneet rajun hyökkäyksen koko Trumanin hallintoa vastaan.

Suomenkin lehdissä julkaistiin jo huhtikuussa mielipidetiedustelun tuloksia, että Nato-joukkojen komentajasta kenraali Dwight D. Eisenhowerista on tulossa Yhdysvaltain seuraava presidentti.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Niin siinä syksyn 1952 vaaleissa kävikin, että republikaanien ehdokas Eisenhower valittiin. Vaikea nähdä aivan suoria syy-yhteyksiä keväällä 1951 alkaneeseen MacArthur-kampanjaan. MacArthurhan vaati kommunismin kukistamista kovennetuin sotatoimin. Eisenhower nousi presidentiksi lupaamalla rauhan Korean niemimaalle ts. samalla tunnustamalla pohjoisen kommunistivallan.

Rauhanprosessi pääsi alulle jo kesällä 1951. Sodan rintama vakiintui 38. leveysasteeseen ja kommunistiblokki, aluksi Neuvostoliiton pääavauksella kesällä 1951 alkoi taipua rauhankeskusteluihin.

Kommunistien rauhantahdosta ilmoitti YK-puheessa Neuvostoliiton lähettiläs J. Malik. Malikin puheenvuoro rauhoitti maailmaa, sillä koko ajan oli pelätty Neuvostoliiton liittyvän sotaan Kiinan puolelle. Rauhanneuvottelut alkoivat saman kesänä ja kestivät melkein kaksi vuonna.

Jos edeltäjä Truman ei uhannut kommunistiblokkia atomipommilla, niin Eisenhower sen teki ennen kuin aselevosta päästiin rauhaan.
Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.