Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 24.3.2001:
Washingtonin ja Moskovan välit
lähes kuin kylmän sodan kaudella

Washingtonin ja Moskovan välit ovat viilentyneet viilentymistään, ja tilanne alkaa jo vaikuttaa yhtä kalsealta kuin se oli Neuvostoliiton vetäessä viimeisiä hengenvetojaan. Uusimman kolhun suhteet saivat, kun Yhdysvallat torstaina syytti Venäjää vakoilusta ja ilmoitti karkoittavansa maasta 50 venäläisdiplomaattia. Venäjän vastavetoa ei tarvinnut odottaa kauaa.

Vaikka vakoilua tietysti tapahtuu jatkuvasti puolin ja toisin, diplomaattien joukkokarkotuksiin ei ole maiden välillä turvauduttu sitten vuoden 1986, jolloin Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan karkotti 55 neuvostodiplomaattia. Presidentti George W. Bushin päätös karkottaa venäläisdiplomaatit tuokin väistämättä mieleen kylmän sodan ajat.

Tämänkaltaiset diplomaattikarkotukset synnyttävät aina jännitteitä valtioiden välille, mutta kokemusten mukaan ne yleensä painuivat taka-alalle varsin pian ja normaali kanssakäyminen jatkuu.

Tämänkertaiset karkotukset eivät kuitenkaan ole välttämättä erillinen tapahtuma, vaan ne voidaan nähdä myös osana kehittymässä olevaa Bushin hallinnon Venäjän-politiikkaa. Bush on julistanut koko ajan, että hän ei hyväksy Venäjän ja Iranin keskinäistä yhteistyötä ydinteknologian alueella. Yhdysvallat on tyytymätön myös Venäjän toimintaan Tshetsheniassa, jonne Bush haluaisi pikaista poliittista ratkaisua. Bush ei katso hyvällä myöskään Venäjän flirttailua Kuuban ja Pohjois-Korean kanssa. Kosovon tilanne on niin ikään rasittanut maiden suhteita.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Diplomaattien karkotukset heijastanevatkin Bushin yleistä tyytymättömyyttä Venäjään ja presidentti Vladimir Putinin toimintaan. Kansainvälistä yhteistyötä korostaneen presidentti Bill Clintonin kaudella asiat olisi ehkä pyritty ratkaisemaan pehmeämmin keinoin esimerkiksi sopimalla pelisäännöistä päämiesten huippukokouksessa.

Bushin tyyli on toinen, kuten hän jo virkakautensa alussa lupasi. Otteet ovat kovempia ja perustuvat selkeämmin amerikkalaisten etujen ajamiseen, mikä on herättänyt pelkoja paluusta kylmän sodan aikoihin. Pelkoja ei lievennä yhtään se, että Bushin tärkeimmät ulkopoliittiset neuvonantajat ja toteuttajat ovat hankkineet kannuksensa kylmän sodan kaudella. Tämä koskee niin ulkoministeri Colin Powelia, puolustusministeri Donald Rumsfeldiä kuin varapresidentti Dick Cheneytä sekä turvallisuuspoliittista neuvonantajaa Condolezza Ricea.

Lauhempia säitä ei lupaa Moskovan ja Washingtonin välille lähitulevaisuuskaan, joka tuo tullessaan ilmeisestikin yhä syvenevän kiistan Naton laajenemisesta ja Yhdysvaltain ohjuspuolustusjärjestelmästä.