Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 22.3.2001:
Turun pidettävä jalat maassa
logistiikkahankkeen kanssa

Suomalaiset lähtivät aikoinaan vuolemaan rikkauksia lännen kultamailta. Nyt suunta näyttää ainakin Turun osalta muuttuneen. Tarvittiin konsulttiyritys Teksasista saakka todistamaan, että kaupungilla on edellytykset kehittyä uuden Pohjois-Euroopan, 80 miljoonan ihmisen markkina-alueen logistiseksi keskukseksi.

Kun pari vuotta esirippujen takana valmistellun jättihankkeen suunnitelmat vihdoin tiistaina leväytettiin parrasvaloihin, moni oli kuin ällikällä lyöty. Ilma oli sakeanaan sekä ihastusta, ihmetystä että vissiä epäluuloa. Reaktiot koko kirjossaan ovat ymmärrettäviä.

Amerikkalaisen Hillwood Strategic Servicen työstämä selvitys ei ole Turulle mikään pennejä taivaasta -visio. Kysymys on miljardisateesta, josta luvataan versovan parhaassa tapauksessa 16 000 uutta pysyvää työpaikkaa neljällä toimintalohkolla.

Lentokentän liepeille suunniteltu teollisuus-, toimisto- ja jakelutoimintojen viherhenkinen Tech-Forest, Pansioon rakentuva konttisatama sekä nykyisen matkustajasataman laajennus moderneine risteily- ja palvelukeskuksineen ovat kunnianhimoisen projektin polttopisteitä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Turkulaisen rakennusalan yrittäjän Heikki Hartelan ideasta syntynyt suunnitelma ei ole tuulesta temmattu. Sillä on esikuvansa konsulttina toimineen Hillwoodin kotikonnuilla.

Teksasin lakeudelle on runsaassa vuosikymmenessä noussut 3900 hehtaarin logistiikkakeskus Alliance, joka palvelee Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alueen Naftan tavarakuljetuksia Meksikosta Kanadaan.

Toimiiko preerian malli myös Turussa? Onko suuruuden ekonomiaa edustava amerikkalaisvisio toteuttamiskelpoinen 170 000 asukkaan suomalaiskaupungissa? Ne ovat kysymyksiä, joita jättimäinen hanke vääjäämättä herättää.

Selvitys luettelee koko joukon vahvuuksia, joilla Turku vetää pisimmän korren, kun sitä verrataan muihin mahdollisiin pohjoiseurooppalaisen logistiikkakeskuksen sijoituspaikkoihin Helsinkiin, Ouluun, Tukholmaan, Malmöhön, Kööpenhaminaan, Prahaan ja Budapestiin.

Täällä on pätevä työvoima, alihyödynnetty infrastruktuuri, turvallinen bisnesilmasto ja Venäjän valtavat markkinat muutaman sadan kilometrin päässä. Täällä on myös viljalti vapaata ilmatilaa, jonka puute ahdistaa yhä pahemmin lentoliikennettä muualla Euroopassa.

Aitoamerikkalaiseen tyyliin Hillwoodin raportti olettaa, että kaikki mikä on teoriassa mahdollista, voidaan myös käytännössä toteuttaa. Kysyntää ja asiakkaita ilmaantuu, kunhan vain investoidaan, rakennetaan ja pannaan projektin pyörät pyörimään.

Ei ole rohkean hankkeen teilaamista, jos muistuttaa, että Turun logistista asemaa on korostettu, pidetty esillä ja pyritty hyödyntämään jo vuosikausia muun muassa maakunnallisissa strategioissa. Konkreettista valmista on syntynyt kuitenkin kovin verkkaisesti, niin kuin etanan vauhtia etenevä E18 osoittaa.

Sinällään ansiokkaan ja varmasti alansa huippuosaajien käsistä lähteneen selvityksen jäsentymistä vaikeuttaa lähes täydellinen kustannuskalkyylien puute. Noin 700 miljoonan markan satamainvestointien lisäksi ei juuri muuta arviota anneta kuin toimitusjohtaja Hartela näppituntuma "nykyrahassa jotakin kahdeksan miljardin" kokonaispotista.

Turku on maksanut jättihankkeen suunnittelusta vajaan kahden miljoonan markan kohtuullisen osuuden. Paljon mittavampiin sitoumuksiin kaupungin ei pitäisi lähteä varmistamatta juridista etuaan sopimusosapuolena.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Turkulaisilla on viime vuosilta liian monta karvasta kokemusta siitä, ketkä epäonnistuneissa projekteissa lopulta joutuvat maksumiehiksi.