Pääkirjoitus

EU tinkii uusien jäsenten kohdalla
vapaan liikkuvuuden periaatteesta

Nykyiset EU-maat pelkäävät työvoiman hyökyä uusista jäsenmaista.
Nykyiset EU-maat pelkäävät työvoiman hyökyä uusista jäsenmaista.

Ihmisten, tavaroiden ja pääomien vapaa liikkuvuus on ollut alusta asti Euroopan unionin keskeisiä periaatteita. Laajetessaan lähivuosina itään EU joutuu kuitenkin yhdestä perusvapaudesta tinkimään. Uusien jäsenmaiden työvoiman liikkuvuudelle aiotaan asettaa siirtymäkautena rajoituksia.

Integraation ihanteista annetaan periksi, koska laajentumisen pelätään vaarantavan nykyisten jäsenmaiden edut. Uhkakuvat rajojen yli vyöryvästä halpatyövoimasta ovat saaneet EU-maiden päättäjät varuilleen. Kukaan ei halua ottaa sitä riskiä, että tulijat alkavat polkea palkkatasoa ja sysäävät kansalliset työmarkkinat raiteiltaan.

Tulevaisuus huolestuttaa erityisesti Saksaa ja Itävaltaa, jotka katsovat olevansa etulinjassa ensimmäisen aallon hakijamaihin Puolaan, Unkariin, Tshekkiin ja Sloveniaan nähden. Suomen työmarkkinoiden odotetaan vetävän puoleensa väkeä lähinnä Virosta sekä toisen aallon jäsenkandidaateista Latviasta ja Liettuasta.

Asetelma tuo mieleen 1980-luvun puolivälin, jolloin Espanja ja Portugali liittyivät unioniin. Silloin povattiin kansalaisten joukkomuuttoa mantereen köyhästä lounaiskolkasta vauraaseen Keski-Eurooppaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vaikka pelko osoittautui turhaksi, historia ei välttämättä toista itseään. Taloudellisen kehityksen ja elintason erot jäseneksi pyrkivien ja EU-maiden välillä ovat tällä kertaa selvästi suuremmat.

Komissio on pyytänyt yhteisömailta kannanottoja työvoiman liikkuvuuteen. Pohjaksi on esitetty viittä vaihtoehtoa, joista osa on hylätty jo käyttelyssä. Näin on suljettu pois ainakin se mahdollisuus, että uudet jäsenmaat saavat heti liityttyään automaattisesti täydet vapausoikeudet.

Hallituksen EU-ministerivaliokunnan muotoilema alustava kanta on kahden komission esittämän vaihtoehdon synteesi. Suomi kannattaa itä-laajenemisen yhteydessä joustavaa siirtymäaikaa turvalausekkein.

Käytännössä se tarkoittaa, että ennalta sovittua siirtymävaihetta voidaan välitarkastelun nojalla lyhentää, jos ongelmia työvoiman liikkuvuudessa ei ole ilmennyt. Turvalauseke antaisi puolestaan oikeuden "hätäjarrutukseen", siinä tapauksessa, että massamuuton paine on ennakoitua rajumpaa.

Suomen linjaus on kaikessa varovaisuudessaan varsin diplomaattinen, ellei peräti epämääräinen. Se jättää hallitukselle viljalti täsmennys- ja pelivaraa, kun siirtymäjärjestelyistä aletaan toden teolla neuvotella.

EU:n neuvotteluasema on totta kai vahva, mutta hampaattomia eivät ole jäsenehdokkaatkaan. Ne ovat jo väläyttäneet vastatoimena vaatimusta, jonka mukaan siirtymäaikaa sovellettaisiin vapaan liikkuvuuden lisäksi oikeuteen ostaa maata uusissa jäsenvaltioissa.

Muuttoliikkeestä saattaa koitua ongelmia vanhoille EU-maille myös siksi, että niiden yritykset alkavat hakeutua halvempien työvoimakustannusten perässä uusiin jäsenmaihin.