Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 18.3.2001:
Euron käyttöön otossa riittää
varautumista ja valmisteltavaa

Ensi vuodenvaihteen rahauudistuksen vaikein logistinen ongelma ovat markka- ja eurojärjestelmän kolikot.
Ensi vuodenvaihteen rahauudistuksen vaikein logistinen ongelma ovat markka- ja eurojärjestelmän kolikot.

Euroopan unioni ottaa ensi vuoden alussa ison lisäaskeleen taloudellisen yhdentymisen tiellä. Euroopan talousalueen kahdessatoista jäsenmaassa siirrytään silloin yhteiseen käteisvaluuttaan. Suomen markka jää lopullisesti historiaan ja eurojen aika alkaa.

Markkojen vaihtaminen euroon tapahtuu kaksivaiheisesti. Ensimmäinen siirtymäkausi käynnistyi tammikuussa 1999, josta lähtien yritykset ovat voineet käyttää euroa taloushallinnon ja maksuliikenteen rahayksikkönä. Kuluvan vuoden loppuun mennessä eurovalmiutta edellytetään kaikessa liiketoiminnassa.

Toinen siirtymävaihe koittaa uuden vuoden yönä 2002 ja kestää kaksi kuukautta. Sen aikana Suomessa on yksi virallinen rahayksikkö, mutta kaksi käypää valuuttaa. Markat säilyvät euron rinnalla laillisina maksuvälineinä helmikuun loppuun.

Vanhan rahan pois vetäminen ja uuden liikkeelle laskeminen on käytännön junailuna iso ruljanssi. Suomessa urakan pitäisi kuitenkin sujua helpommin kuin monissa muissa EU-maissa, kiitos maamme tietoteknisesti kehittyneen maksuliikennejärjestelmän ja pitkälle "kortittuneen" kulutuskulttuurin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Käytössä olevan setelistön määrä vastaa Suomessa vain paria prosenttia bruttokansantuotteesta. Toisaalta käteisrahan vuotuinen kiertonopeus 6 on EU:n kärkeä. Molemmat ovat omiaan helpottamaan vuodenvaihteen urakkaa.

Rahanvaihdon varsinainen logistinen ongelma ovat kolikot, joita liikkeellä olevasta rahasta on lukumääräisesti valtaosa, noin 90 prosenttia. Kymmenien tuhansien parkkimittarien, puhelinkioskien ja erilaisten juoma-, ruoka-, peli-, lelu-, purukumi- ja lippuautomaattien päivityksessä euroilla toimiviksi riittää puurtamista.

Vaikka yhteisvaluuttaan siirtymisen aikataulu on hyvissä ajoin tiedetty, euroon valmistautuminen näyttää jäävän monin osin pahasti viime tippaan. Avoimia kohtia liittyy edelleen muun muassa kysymykseen rahojen ennakko- ja edelleen jakelusta sekä kansalaisten mahdollisuudesta vaihtaa markkoja euroiksi helmikuun 2002 jälkeen. Hämärän peitossa on niin ikään, jatkaako vähittäiskauppa kaksoishintamerkintöjä ja kuinka pitkään siirtymäkauden umpeuduttua.

Eurosäännösten lähtökohtana on, ettei rahayksikön vaihtuminen vaikuta sopimusoikeudellisiin sitoumuksiin. Esimerkiksi laina-, talletus-, vuokra- ja vakuutussopimukset sekä testamentit ja lahjakirjat pysyvät sellaisinaan voimassa. Vain sopimusten markkamäärät muuttuvat euroiksi.

Outoa kyllä, ensimmäisenä tätä sopimusjatkuvuuden periaatetta näyttää rikkovan valtiollinen Suomen Posti. Se on ilmoittanut, että markka-arvoiset postimerkit vanhenevat käyttökelvottomiksi ensi vuoden kesäkuun lopussa. Samalla linjalla on ollut Luottokunta, jonka markoilla myymät lounassetelit käyvät arvottomiksi samasta päivämäärästä lukien.

Posti on kunnostautunut eurotalkoissa myös kyseenalaisilla hintojen korotuksilla. Huhtikuussa voimaan tulevat taksat nostavat ykkösluokan kirjemaksua 10 pennillä 3,60 markkaan eli lähelle eurojärjestelmän 60 senttiä.

Tällainen hintojen ylöspäin pyöristäminen on juuri sitä tilaisuuden hyväksi käyttämistä, mihin rahareformi ei saisi johtaa. Kansantalouden kannalta kyse on salakavalasta inflaatiosysäyksestä. Sen torjumiseksi ei ole kuitenkaan juuri muuta keinoa kuin luottaa kuluttajien valppauteen ja hintakilpailun toimivuuteen hyödykemarkkinoilla.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy