Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 15.1. 2001:
Kuntien nuorisotyö vaatisi
kokonaisvaltaisempaa otetta

Kadulla aikaansa tappavat nuoret ovat haaste kunnan nuorisotyölle.
Kadulla aikaansa tappavat nuoret ovat haaste kunnan nuorisotyölle.

Nuorten pahoinvointi on saanut meillä hälyttävät mittasuhteet. Psyykkiset sairaudet lisääntyvät, alkoholin käyttö kasvaa ja leviää yhä nuorempiin ikäluokkiin, huumeongelma pahenee ja hoitamattomat kännykkälaskut ovat syösseet monet nuoret loputtomaan velkakierteeseen. Tällaiselta pohjalta on vaikea ponnistaa tasapainoiseen aikuisuuteen. Tuloksena on liian usein syrjäytyminen.

Tämä on valitettavaa ennen kaikkea nuorten itsensä kannalta, mutta lasku on kallis koko yhteiskunnalle. Lasketaan, että yhden syrjäytyneen nuoren elinkaaren kustannukset ovat 4 - 5 miljoonaa markkaa.

Perusta yksilön yhteiskuntakelpoisuudelle luodaan kotona, joten vanhempien vastuu nuoresta on suuri. Myös koulun on hoidettava oma tehtävänsä ja tuettava "oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen". Oma osuutensa nuorten kasvatuksessa on myös kuntien nuorisotyöllä.

Päätellen siitä tilanteesta, johon on ajauduttu, kodeissa ja koulussa pitäisi tehdä enemmän nuorison hyväksi. Kaikki ei ole kunnossa myöskään kuntien nuorisotyössä, joka vaikuttaa kovin hapuilevalta ja ongelmien laajuuteen nähden usein selvästi resursseiltaan alimitoitetulta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tuoreessa nuorison tilaa kuvaavassa raportissa onkin tultu siihen tulokseen, että kuntien nuorisotyö vaatisi laajamittaista remonttia. Raportin mukaan nuorisotyöhön tulisi soveltaa poikkihallinnollista lähestymistapaa. Tämä merkitsee sitä, että kuntien pitäisi olla selvillä nuorten asuntotilanteesta kuten myös päihteiden käytöstä ja työttömyydestä, jotka kaikki liittyvät yhteen. Tämä edellyttäisi koordinoivaa henkilöä, joka huolehtisi, etteivät yhdellä hallinnon alueella tehdyt päätökset lyö korvalle toisaalla tehtyjä ratkaisuja.

Raportin suosittama toimintatapa poikkeaa siitä, mihin kuntien nuorisotyössä on totuttu, mutta tuntuu perustellulta. Se poikkeaa myös siitä, mitä suuri osa nuorista itse haluaa eli erilaista hauskanpitoa illan kuluksi. Pahenevat ongelmat nuorison keskuudessa puoltavat kuitenkin kokonaisvaltaisempaa otetta kuntien nuorisotyöhön.

Uuden toimintamallin lisäksi kunnilta kaivataan myös asennemuutosta. Nuorisotyö ei useinkaan saa sitä arvostusta, joka sille kuuluisi. Tämä heijastuu selvästi esimerkiksi nuorisotyöhön tarkoitettuihin määrärahoihin, jotka vaihtelevat hämmästyttävän paljon. Dragsfjärdin käyttäessä nuorisotyöhön vuodessa 329 markkaa asukasta kohden Särkisalo katsoo kahdeksan markkaa riittäväksi vuoden 1999 tilaston mukaan.

Kaiken kaikkiaan Suomen kunnat käyttävät nuorisotyöhön noin miljardi markkaa, mikä on 0,8 prosenttia kuntien käyttömenoista. Summaa ei voi pitää suurena. Jollei nuorisoon, kunnan keskeiseen voimavaraan, kannata panostaa, niin mihin sitten.