Pääkirjoitus

Rivien välistä/Juhani Heimonen:
Ahdestavaa ahdistelua

Elämässä moni raja on kuin veteen piirretty.

Etenkin ihmisten välisissä suhteissa vesirajan ylittämistä pitää visusti varoa. Muutoin saattaa tulla astuneeksi maaperälle, jota kutsutaan karusti sukupuoliseksi ahdisteluksi.

Helsingin Sanomien mainio pakinoitsija Toinen mies antaa pari rajankäyntiä helpottavaa määritelmää (HS 12.3.).

Sopivan ja sopimattoman työpaikkalähentelyn raja kulkee kopiokoneen ja faksin välimailla.

Työpaikkaromanssilla ja ahdistelulla on eronsa. Kun toinen osapuoli tulee järkiinsä, romanssi muuttuu ahdisteluksi.

Sukupuolinen häirintä on kuulemma laaja, mutta vähätelty ja vaiettu ongelma.

Tutkimuksellista tietoa aiheesta on verraten niukasti, lehtiotsikoiden kohua sitäkin enemmän.

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta teetti työpaikka-ahdistelusta ensimmäisen laajahkon selvityksen vuonna 1987. Nyttemmin pulmaan on paneuduttu muun muassa ammattijärjestöjen, yliopistojen ja eduskunnan piirissä.

Lähes joka viides nainen oli kolme vuotta sitten julkaistun kyselyn mukaan joutunut Arkadianmäellä seksuaalisesti ahdistelluksi. Samaa tasoa olivat frekvenssit Tehyn raportin mukaan terveydenhoitoalalla.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Eduskunnassa vastaajina eivät olleet kansanedustajat, vaan henkilökunta.

Voi vain arvata, mikä tulos olisi, jos selvitys tehtäisiin parlamentaarikkojen keskuudessa. Kansanedustajat ja poliitikot eivät liene sen vähemmän alttiita käyttäytymään sopivan tilaisuuden tullen sopimattomasti kuin kansalaiset keskimäärin.

Kaikkihan muistavat jutut lentoemäntiä nipistelevästä Paavo Väyrysestä ja naiskollegoilleen härskejä ehdotuksia tehneestä euroedustaja Timo Järvilahdesta.

Nyt joukkoon tummaan on vedetty julkisesti mukaan myös entinen Sdp:n huippupoliitikko, eduskunnan puhemies ja ministeri, nykyinen Veikkaus Oy:n toimitusjohtaja Matti Ahde.

HS:n helmikuussa julkaisema juttu kertoi "erään suuren suomalaisyhtiön miestoimitusjohtajasta", joka oli ahdistellut naisalaisiaan niin, että näiden mukaan se oli osasyy heidän irtisanoutumiseensa.

Tässä tapauksessa sukupuolinen häirintä ei jäänyt harmittoman nipistelyn, eikä tökeröiden flirttipuheiden asteelle. Jutussa annettiin ymmärtää, että veteen piirrettyä viivaa rikottiin pitkään ja ronskisti.

Hesari ei Ahteen nimeä paljastanut. Sen teki jutun toinen tekijä Harri Nykänen toisessa mediassa, TV Nelosen Palaneen käry -ohjelmassa.

Nykäsen poikkeuksellinen ja omaa työsuhdettaan ajatellen epäkorrekti menettely toi koko juttuun uuden ulottuvuuden ja kasapäin kiistanalaisia aineksia.

HS:n vastaava päätoimittaja kieltäytyi tv-haastattelusta vetoamalla siihen, että kyse on hänen lehtensä toimituksen sisäisestä asiasta. Niin epäilemättä onkin.

Kysymys oli jopa niin intiimistä sisäasiasta, että ahdistelujutun synnystä journalistisena prosessina piti antaa yksityiskohtainen selvitys kaikille hesarin lukijoille.

Selvityksen alla komeili yhden päätoimittajan ja kahden toimituspäällikön nimi, mutta muuan oli joukosta poissa: henkilö, joka painovapauslain mukaan vastaa Helsingin Sanomien sisällöstä.

Uutisjohdon raportista saa sen käsityksen, että työpaikka-ahdisteluun pureutuneen jutun kanssa tehtiin todella perusteellista työtä.

Aineistoa kerättiin kuukausikaupalla, tietoja tarkistettiin monista lähteistä ja kaksi asianosaista oli valmis tarpeen vaatiessa lähtemään jopa todistajiksi oikeuteen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Silti näyttö ei uutisjohdon mielestä riittänyt olennaisen nimitiedon julkaisemiseen, vaikka kyse oli yhteiskunnallisesti erittäin merkittävän yrityksen johtohenkilöstä.

Jos ratkaisu oli oikea, se jättää jälkeensä ainakin kaksi kysymystä.

Oliko koko jutun julkaisemiseen näillä eväillä ylimalkaan perusteita.

Ja mitä eroa enää on poliisin ja toimittajan työllä, jos journalismissa näytön vaatimus on sama kuin rikoksen esitutkinnassa.

Sukupuolinen ahdistelu on tyypillisesti toimintaa, jota on erittäin vaikea näyttää toteen. Näyttö on yleensä uhrin puheiden varassa, eikä aina niidenkään.

Moni vaikenee pelätessään ongelmia työpaikalla, varsinkin jos ahdistelija on esimiesasemassa.

Toisaalta työlästä voi olla ahdistelijaksi väitetynkin osoittaa, että hän on viaton, väärin ymmärretty tai peräti katkeroituneen kostomielen uhri.

Kenties Matti Ahde kuuluu juuri viimemainittuihin. Ehkä hän on oman miehisen vetovoimansa uhri.