Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 13.3. 2001:
Sähkön käyttäjän syytä varautua
myös jakelun keskeytymiseen

Kehityksen myötä yhteiskunta tulee yhä riippuvaisemmaksi sähköstä.
Kehityksen myötä yhteiskunta tulee yhä riippuvaisemmaksi sähköstä.

Ei tunnu kovin ihmeelliseltä, että huoltamatta jätetty sähköverkko pettää yli 50 asteen pakkasissa Venäjän Siperiassa. Aika omituiselta sen sijaan tuntuu, että suuri osa Tukholmaa jää kolmeksi päiväksi ilman sähköä, kun kymmenen metrin pituinen pätkä kaapelia palaa. Näin kuitenkin kävi sekä kaupunkilaisten että viranomaisten yllätykseksi.

Sunnuntaiaamuna sattunut kaapelipalo sai hämmästyttävän laajat vaikutukset. Sähkökatkos koskee 50 000 ihmistä Pohjois-Tukholmassa. Noin 16 000 kotitaloudessa ja useissa suurissa yrityksissä pohdittiin, miten päivän rutiinit saadaan hoidettua ilman sähköä. Monessa yrityksessä todettiin, että ei mitenkään ja väki lähetettiin kotiin. Pitkään katkokseen ei ollut selvästikään varauduttu.

Käytännössä sähkön puuttuminen merkitsi sitä, että lämmitys ei toiminut, hanoista ei tullut vettä, lehdet eivät ilmestyneet, koska suuret lehtipainot sijaitsevat pimentyneellä alueella, kaupat olivat kiinni, puhelimet toimivat vain epäsäännöllisesti, maanalainen toimi vain rajoitetusti. Suurilla sairaaloilla on omat varavoimalansa, mutta terveyskeskukset pimenivät samoin suuret yritykset kuten Ericsson, jonka 11 000 työntekijää saivat jäädä kotiin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Monelle tavalliselle ihmiselle valkeni varmasti vasta nyt, kuinka riippuvainen koko yhteiskunta on luotettavasta sähkön saannista. Myös viranomaiset ihmettelevät häiriön laajuutta sekä pitkää aikaa, jonka vian korjaaminen vaatii. Onni onnettomuudessa oli, että talvi ei ollut Tukholmassa juuri nyt kylmimmillään.

Olisi omituista, jollei kaapelipalo ja sen laajamittaiset seuraukset panisi hälytyskelloja soimaan viranomaisten keskuudessa. On selvä, että sähkönjakelu täytyy saada varmemmaksi. Nyt katkoksen aiheutti normaali rauhanajan onnettomuus, mutta miten sähkönsaanti turvataan esimerkiksi kriisiaikoina tai miten sähköverkkoa suojellaan sabotööreiltä. Suuren pääkaupunkialueen sähkönsaanti ei voi olla yhden kaapelin varassa. Sähkönjakelusta vastaaville viranomaisille on aivan ilmeisesti sattunut suunnitteluvirhe.

Sähkön käyttäjille Tukholman sähkökatkos opettaa, että sähkön saantia ei voi koskaan pitää selviönä. Siksi reservissä täytyy olla keinoja, joilla välttämättömät toiminnot saadaan hoidetuksi. Sairaaloiden ja terveyskeskusten toiminnan jatkumien esimerkiksi voidaan turvata varavoimaloiden avulla. Varavoimaa olisivat kaivanneet myös lehtipainot ja muut liikeyritykset. Kotitalouksissa taas havaittiin, että kunnon spriikeittimellä pärjää pitkälle. Omakotitaloissa uunit nousivat arvoonsa.

Kehityksen myötä yhteiskunta tulee yhä riippuvaisemmaksi sähköstä ja samalla vaarallisen haavoittuvaksi. Tämä pitäisi tiedostaa selkeästi myös Suomessa. Tukholman sähkökatkoksesta on syytä ottaa oppia ja varmistaa ajoissa, että vastaavaa ei pääse meillä tapahtumaan.