Pääkirjoitus

Kolumni Suomi 1951/Veli Junttila
Taikavarvun salaisuus

Kansanvalistusseuran kalenterissa 1951 julkaistiin Risto Niinin tieteellisluonteinen kirjoitus, jossa taikavarvun ja maansäteilyn salaisuus jälleen kerran paljastettiin kaikelle kansalle. Kuka sen uskoi ja oliko tämäkään totuus lopullinen?

Taikavarvun salaisuus - silloin kun ei ollut kyse huijauksesta - selitettiin tiedostamattomaksi toiminnaksi: Kun kaivonkatsoja tulee maastoon, joka on rehevää ja kaikin puolin otollinen vesisuonelle, hän hellittää ilmeisen tiedostamattomasti otettaan ja varpu alkaa oieta.

Tällöin kaivonkatsoja saa kuitenkin käsiinsä tuntemuksen salaperäisestä voimasta, tiukentaa kouristuksenomaisesti otettaan ja varpu taipuu luonnottomasti alaspäin.

Selitys oli esitetty jo noin sata vuotta aikaisemmin, mutta freudilaiselta vaikuttava teoria sopi ajan henkeen. Selitys perustui ihmisen tietoisen ja tiedostamattoman puolen, ajatus- ja elintoimintojen salaperäisiin yhteyksiin.

1950-luvun alussa oli vielä paljon vesisuoniin liittyvän maansäteilyn näkijöitä. Löytyi henkilöitä, jotka väittivät sananmukaisesti näkevänsä - tai myös tuntevansa - säteilylinjoja ja -seinämiä. Selitys oli sama kuin taikavarvulla: ympäristövaikutelmista saatu mielikuva johti hermoston kiihotustilaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Taikavarpu ja maansäteily ovat ikivanhaa yleismaailmallista kansanperinnettä, jolla myös huijarit ovat eläneet iät kaiket. Kalenterin kirjoituksessa puhutaankin varsinkin säteilyn näkemiseen liittyvästä ansaitsemistarkoituksessa tehdystä huijauksesta, olivathan esimerkiksi 5 000 kaivonpaikan etsimisestä ja monien vuoteitten siirroista saadut ansiot varsin huomattavia.

Maansäteilyn saattoi yksinkertaisesti vain "tuntea" tai toiset näkivät sen "valon kajastuksena". Näkijät löysivät myös maahan kätkettyjä esineitä ja malmejakin.

Vuoteen tai jopa työpaikan siirto auttoikin monia maansäteilyn vaivaamia ihmisiä. Säteilyn varmistajaksi ei aina tarvittu konsulttiakaan. Mikäli epäili säteilyä, kannatti pitää esimerkiksi kuparipannua sängyn alla. Muitakin hyviä keinoja oli.

Varpumiehiin uskottiin yleisesti vielä puoli vuosisataa sitten, siihen liittyvä taikominen oli kuitenkin jäänyt vähemmälle. Puulajit ovat eri seuduilla vaihdelleet: pajun tilalla on käytetty mm. pähkinäpuuta ja pihlajaa.

Suomessa puoli vuosisataa sitten jopa maatilahallitus uskoi - ainakin puolittain - taikavarpuun ja selvitti, voivatko kaivonkatsojat ratkaista jopa maaseudun talousvesikysymyksen.

Vesiteknisen tutkimustoimiston johtajan, tekniikan tohtori Matti Wäreen johdolla oli vuonna 1949 tehty kaivonkatsomiseen liittyviä kokeita. Helsingin yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa oli mukana toistasataa maamme etevintä kaivonkatsojaa - pääosin varpumiehiä. Joukkoon kuului monta tuhannen kaivon katsojaa ja myös alansa ennätysmies - 5 000 kaivonpaikan näkijä (nimeä ei kalenterissa valitettavasti mainita).

Varpu- ja näkijämiehet katsoivat kaivoja samoilta alueita ja jokaisen löytämistä vesisuonista piirrettiin kartta. Kokeitten perusteella vesitoimisto ei kuitenkaan löytänyt tieteellistä ratkaisua arvoitukseen.

Helsingin kokeissa oli mukana myös kellomiehiä. Olihan huomattu, että ohuen langan päähän ripustettu sormus tai kello alkaa vesisuonen ja maasäteilyn kohdalla pyöriä; saattoipa liike muuttaa suuntaakin tai vaihtua yht'äkkiä heiluriliikkeeksi.

Kellokokeisiin ei enää luotettu, koska oli todettu, että kellon pitäjän sormiin liittyy vähäisiä liikkeitä, jotka saattoivat tapahtua tiedostamattomasti jopa vasten tahtoa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kellonpyörityksen salaisuutta verrattiin toiseen vastaavanlaiseen kokeeseen: nimen kirjoittamiseen saman aikaisesti kun pyörittää toista jalkaansa. Jalan pyörittäminen on niin epätavallinen liike, että siihen vaadittava keskittyminen vaikuttaa myös käteen.

Kanki- ja kompassikokeita ei enää tehty. Aikaisemmin kompassin liikuttelu rautakankea vasten paljasti pohjaveden syvyyden. Nyt viisarin värähtely pystyttiin selittämään fysikaaliseksi ilmiöksi.

Taikavarpu-usko kasvoi vuosisatojen aikana monista ihmeistä. 1600-luvun lopulla ranskalainen talonpoika Aymar löysi taikavarvun avulla murhamiehen 12 epäillyn joukosta.

1800-luvun alussa italialainen talonpoika Campetti herätti huomiota Baijerin kuninkaan hovissa maanalaisten vesien ja metallien "tuntijana".
Kirjoittaja on Turun Sanomain toimittaja.