Pääkirjoitus

Kolumni Päivän Pistot/Aimo Massinen:
Puolittain puettu presidentti

Tarja Halonen on ollut nyt puolivallattomana presidenttinä runsaan vuoden. Kuherrusvuosi on ollut hänelle suotuisa. Viimeisimmän mielipidetutkimuksen mukaan jopa 78 prosenttia kansalaista katsoo hänen onnistuneen tehtävässään erittäin tai melko hyvin.

Uusi perustuslaki riisui presidentiltä paljon valtaa, mutta se ei ole tahtia haitannut. Halonen ei suostu heikoksi presidentiksi. Hän on luja, laillinen, yhteistyökykyinen, konstailematon ja kansanläheinen.

Lähes ainoa kritiikki on kohdistunut presidentin pukeutumiseen. Varsinkin monet muotitoimittajat ovat pyrkineet riisumaan presidentiltä liian isot käsilaukut, liian lyhyet hameet ja liian vaatimattomat päähineet.

Kukapa meistä olisi aivan täydellinen?

Halonen osoitti taistelutahtonsa ja kunnianhimonsa jo pyrkiessään presidentiksi - ja sitä ennen presidenttiehdokkaaksi. Kuten Risto Uimonen tuoreessa kirjassaan Riisuttu presidentti kertoo, Sdp:ssahan kaikki oli aluksi pedattu Martti Ahtisaaren toista kautta varten.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Päinvastoin kuin Ahtisaari itse on valehdellut julkisuuteen istuva presidentti halusi jatkaa, mutta ongelmana oli, että hän ei halunnut kilvoitella presidenttiehdokkuudesta muiden sos.dem. ehdokkaiden kanssa. Ahtisaari olisi halunnut tulla nimitetyksi suoraan Sdp:n ehdokkaaksi.

Tämä ei ollut kuitenkaan mahdollista. Siihen oli monta syytä: 1) Sdp:n menettelytapasäännöt presidentinvaalissa 2) Ahtisaaren heikko kannatus sekä 3) Tarja Halosen ja Jacob Södermanin halukkuus ehdokaskilpaan.

Uimonen kertoo kirjassaan, miten Sdp:n johto yritti keväällä 1999 taivuttaa Halosta luopumaan Ahtisaaren hyväksi, mutta tähän Halonen ei suostunut, vaan hän halusi esivaaliin.

Tämä on totta. Siinä vaiheessa Halonen arveli voittavansa Sdp:n esivaalin. Mutta jos Kosovon rauhanvälitystehtävä olisi langennut Ahtisaarelle aikaisemmin, tilanne olisi ollut kokonaan toinen.

Vielä presidentinvaalin loppusuoralla helmikuun alussa 2000 käytiin kulissien takana valtataistelua presidentin asemasta ulkopoliittisessa päätöksenteossa. Vastapelureina olivat Paavo Lipponen ja Halonen.

Uimonen kertoo seikkaperäisesti, miten valtioneuvoston ohjesäännöllä yritettiin yritettiin rajata presidentin valtaa vielä siitäkin mitä perustuslaki asiasta sanoo. Vasta kun Halonen uhkasi nostaa kiistasta julkisen metelin, Lipponen perääntyi.

Presidenttinä Halosen ja pääministeri Lipposen yhteistyö on sujunut hyvin. Molemmat ovat pitäneet tarkasti oikeuksistaan kiinni, mutta toiselle on annettu hänen asemansa mukainen arvo ja kunnioitus. Ei edes EU:n kahden lautasen illallisilla ole syntynyt ongelmia.

Halonen on uuden ajan presidentti, jonka vaikutusmahdollisuudet eivät perustu niinkään perustuslakiin, vaan tahtoon ja arvovaltaan. Riisuttu presidentti on käyttänyt täysimääräisesti valtuuksiaan esimerkiksi nimitysasioissa ja maan ulkosuhteiden hoidossa, mutta tulevaisuudessa hänen varsinainen vahvuutensa on arvojohtajana.

Presidentti voi viitoittaa tietä etiikan ja moraalin kiperissä kysymyksissä. Halonen onkin esiintynyt aktiivisesti esimerkiksi demokratian ja ihmisoikeuksien puolestapuhujana. Tosin esimerkiksi Tshetshenian ihmisoikeusloukkauksista Halonen on melkein vaiennut, vaikkei venäläisillä ole täällä äänioikeutta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Pohjoismaista hyvinvointivaltiota ja ihmisten tasa-arvoa Halonen ei väsy puolustamasta. Presidentti on uskaltanut tuomita selkeästi suomalaisen rasisminkin, vaikka hän tietää, että siitä tuskin suosio nousee.

Sen sijaan köyhyyden ongelmiin globaalitasoa myöten Halonen voisi ottaa kantaa vieläkin aktiivisemmin. Olisi hyvä kuulla presidentin kanta, onko meillä varaa korottaa nyt kehitysapuamme ulkomaille.

Vai olemmeko "terveen itsekkäästi" sitä mieltä, ettei ole reilua jakaa lainattua rahaa maailman köyhille, kun omassakin maassa on pitkiä leipäjonoja?

P.S. Remonttiryhmän perustaja Risto Kuisma on palannut poliittiseen kotiinsa demareihin. Politiikan erämaassa oman egonsa ympärillä täyden kierroksen tehnyt tuhlaajapoika on nyt nöyrää poikaa.

Remonttiryhmästä ei tullutkaan Sdp:ta suurempaa, kuten Kuisma suhteellisuudentajunsa kadotettuaan harharetkellään uhosi.

Sdp otti tietenkin tuhlaajapoikansa avosylin vastaan, mutta juottovasikkaa hänelle tuskin teurastetaan. Toisin sanoen ministerin tuolia tai muita merkittäviä luottotehtäviä hänelle ei ole luvattu - eikä ole syytäkään luvata.
Kirjoittaja on Turun Sanomain päätoimittaja.