Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 8.3.2001:
Suomen ja EU:n voisi olla aika terävöittää Venäjä-strategioitaan

Venäjän presidentti Vladimir Putin hamuaa itselleen yhä lisää valtaa.
Venäjän presidentti Vladimir Putin hamuaa itselleen yhä lisää valtaa.

Venäjän valtiollisesta kehityksestä juuri kirjan julkaisseen dosentti Arto Luukkasen mukaan Suomen ulkopoliittiselta johdolta puuttuu Venäjä-strategia. Sama ongelma on Luukkasen mielestä myös Euroopan unionilla. Luukkanen ei ole yksin väitteineen. Saman huolen ovat esittäneet jotkut muutkin.

Oman vastauksensa väitteeseen kansallisen Venäjän-politiikan puuttumisesta antoi presidentti Tarja Halonen jo viime syksynä Paasikivi-seurassa pitämässään luennossa. Halonen arveli, että Suomen kansallinen Venäjä-strategia on tullut ehkä vuosien kuluessa niin itsestään selväksi, ettei sitä oikein tunnu olevan olemassakaan.

Halosen mukaan strategiaan sisältyy pyrkimys tukea Venäjää muuttumaan eurooppalaiset arvot jakavaksi maaksi. Halonen muistuttaa puheessa, että emme ole tavoitteinemme yksin, vaan siitä on tullut myös EU:n Venäjä-strategian toimintamalli.

Voidaan kuitenkin kysyä, kuinka tuloksellinen tämä strategia on ollut. Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen Venäjä on ottanut pitkän askeleen kohti toimivaa demokratiaa ja myös oikeusvaltio on rakenteilla, joskin sen valmistumiseen kuluu vielä aikaa. Länsimaisten arvojen nimeen vannovan nuoren ja tarmokkaan Vladimir Putinin otettua ohjat Venäjällä näytti siltä, että maalla olisi hyvät edellytykset lähentyä ripeästi eurooppalaista arvomaailmaa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Viimeaikainen kehitys ei kuitenkaan viittaa siihen, että näin olisi kaikin osin käymässä. Demokratian laajentamisen sijasta Putin on pyrkinyt lisäämään keskusjohdon ja omaa valtaansa. Luukkasen mukaan Putin pyrkii sekurokratiaan eli turvallisuusviranomaisten valtaan. Tätä kehitystä, jonka myös maan lehdistö on saanut tuntea, ajetaan Putinin johdolla nyt määrätietoisesti koko maahan. Tällaisen kehityksen päässä saattaa vaania viime kädessä diktatuuri.

Yhtenä välineenä näissä vallan keskittämispyrkimyksissä näyttäisi toimivan myös alunperin kommunistien puuhaama epäluottamuslause hallitukselle, jonka tukemista myös Kremlin johdolle uskollinen Yhtenäisyys-puolue harkitsee. Puolueiden päämäärät ovat erilaiset, mutta Yhtenäisyyden tuella epäluottamuslause menisi todennäköisesti läpi ja antaisi Putinille mahdollisuuden hajottaa parlamentti.

Uusissa vaaleissa Kremlin tukema Yhtenäisyys-puolue saisi ilmeisestikin runsaasti lisää paikkoja duumaan ja samassa yhteydessä Putinille tarjoutuisi tilaisuus rukata hallitus uuteen uskoon.

Näin Putin voisi jälleen lisätä valtaansa, jota hän ei kuitenkaan näy pystyvän käyttämään maansa ja kansansa hyväksi. Tärkeät uudistukset kuten esimerkiksi infrastruktuurin uudelleen rakentaminen ja maanomistusolojen kehittäminen antavat edelleen odottaa itseään. Myöskään Tshetshenian kansan kärsimyksille ei näy olevan mitään loppua luvassa.

Kehitys Putinin Venäjällä ei näyttäisi kulkevan aivan siihen suuntaan, johon niin Suomen kuin EU:nkin Venäjä-strategiat soisivat sen kulkevan. Olisikohan tullut strategian terävöittämisen paikka.