Pääkirjoitus

Päätoimittaja Ari Valjakan kolumni:
Armoa ja uusi alku

Viime sunnuntai-iltana minulle kotioveaan raottaneen rajavartija Janne Immosen silmät kertoivat hetkessä totuuden. Päivän mittaan julkisuudessa heränneet epäilyt viestihiihdon kultamitalistin doping-kärystä vaativat asianomaisen omaa kommenttia. Sitä hakemaan lähetettiin Immosen naapurissa Vuokatissa sattumalta lomaillut päätoimittaja.

Nuoren rajavartijan silmistä - sielun peilistä - näkyi heti läpi syyllisyys, tuska ja epävarmuus; mihin minä olen joutunut.

Keskustelustamme tuli lyhyt. Tilanteesta kumpikin vaivautuneina vetäydyimme muutaman repliikin jälkeen takaisin, minä purevaan pakkaseen, Immonen jatkamaan lastensa iltaruokintaa.

Seuraavina päivinä paljastunut totuus koko suomalaisen huippuhiihdon häpeästä on sen jälkeen puhuttanut jokaista suomalaista riippumatta hänen henkilökohtaisesta mielenkiinnon asteestaan urheilua kohtaan.

Asian herättämät intohimot jopa tappouhkauksia myöten ovat jo suhteettomia. Taloudellisesti asiaa tarkastellen Hiihtoliiton 30 miljoonan markan vuosibudjetti ei ole Turun sudeksi osoittautuneen jätelietteen kompostointilaitoksen kustannuksia suurempi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Turkulaisen kunnallisen suunnittelutaidon mestarinäyte, noin 30 miljoonaa veromarkkaa maksanut toimintakyvytön jätelaitos ei herättänyt kummoistakaan keskustelua. Kaupungin luottamusmiehet eivät jyrisseet, johdon päätä ei vaadittu vadille ja lievät nuhteet ilman seuraamuksia annettiin kolmannen portaan pikkuvirkamiehelle. Yhteiseksi tekijäksi Hiihtoliiton ja Turun jätelietteen välille jäi vain se, että molemmat haisevat.

Huippu-urheilussa, jossa television ja sponsoreiden mukanaan tuoma rahan valta on sokaissut suhteellisuudentajun, repeää taivas kun itsestäänselvyys eli voitto keinolla millä hyvänsä paljastuu.

"Yllätys on se, että sitä käsitellään kuin se olisi ollut yllätys," sanoi filosofi Jyri Puhakainen viikko sitten lehdessämme. Urheilulääketiede on ollut vuosikymmeniä aseena kulissien takaisessa varustelukilvassa, johon alan johto tai urheilutoimittajat eivät ole pystyneet tai halunneet puuttua esitetyistä epäilyistä huolimatta.

Pelinappuloina ovat urheilijat, kaikista pienimmät. Murtomaahiihtäjät tulevat kehitysalueilta, sieltä missä nuoren mahdollisuudet uravalintaan ovat kaikkein kapeimmat.

Peruskoulupohjalta nämä pienestä pitäen hiihtoa harrastaneet ja siihen rakastuneet jauhot, immoset, myllylät ja kirvesniemet ovat löytäneet harrastuksestaan mahdollisuuden yhteiskunnalliseen sosiaaliseen ja taloudelliseen nousuun.

Tietylle tasolle tullessaan he joutuvat valintojen eteen, joita tehtäessä on joko kieltäydyttävä epäilyttäviltä tuntuvista pärjäämiskeinoista tai luotettava sokeasti asiantuntijoihin. Kieltäytyjät joutuvat sisäpiirin ulkopuolelle, kuten Vahdon Tuiskua edustava Satu Salonen kertoi (TS 2.3.).

Lahden tapausten synnyttämä kansallinen surutyö selittyy myös hiihdon laajasta harrastuspohjasta, yli 700 000 suomalaista kuntoilee säännöllisesti hiihdon parissa. Kehitysalueiden pienten paikkakuntien yhteenkuuluvaisuuden rakennusaineena paikallisen nuoren menestys laajemmillakin areenoilla on käsin kosketeltavissa.

Harrin hiihdoissa Mikkelissä viime maanantaina Kirvesniemen hyväksi vapaaehtoistatyötä kymmeniä vuosia tehneistä järjestysmiehistä jotkut totesivat illan jäävän viimeiseksi heidän vapaaehtoisurallaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Nyt tarvitaan uusi pohja yhteisöllisyyden rakennusaineiksi erityisesti syrjäseutujen Suomessa, jota kiihtyvä globalisaatio käsittelee muutenkin kovimmin käsin.

EVA:n tuore tutkimus kertoo, miten 88 prosenttia kansalaisista on huolissaan kasvukeskusten ja syrjäseutujen eriarvoisuuden lisääntymisestä. Juuri syrjäseuduilla urheilu ja siinä menestyminen ovat olleet keskeinen yhteisöllisyyden ja itsetunnon kohottaja.

Hiihtoliiton johdossa tarvitaan täydellinen uudelleenarviointi, jopa puhdistus. Itseään täydentävä sisäpiiri on siirrettävä syrjään. Päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö ei tajua vieläkään, mitä on tullut tehdyksi. Hän on pahoillaan lähinnä siitä, että testaajat olivat tällä kertaa fiksumpia kuin "harrastelijamaisesti" käyttäytyneet testattavat.

Irvokkainta on doping-lääkäreiden käytös; ressukat ovat kokeneet tulleensa loukatuiksi, kun heidän ammattitaitoaan on epäilty. Eikä epäilty muuten suotta, etiikasta ja moraalistahan heille on turha puhuakaan.

Uusi johto, uusi pohja, uusi alku, siinä rakennuspilareita tulevaisuuteen. Hiihto on niin hieno laji, ettei Suomen kansa sitä koskaan jätä.

Olkoon lauantain historiallinen kolmoisvoitto Oberstdorfin lentomäessä alkuna suomalaisen talviurheilun uudelle tulemiselle.