Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 3.3.2001:
Poliittista tahtoa alkaa löytyä
köyhyysongelman poistamiseen

Kehitys yhteiskunnassa perustuu usein heiluriliikkeeseen. Vaikuttaa siltä, että Suomessa kuten monessa muussakin maassa on tultu jälleen yhteen käännekohtaan. Paljas markkinatalous on oman osuutensa tehnyt ja osoittanut, että markkinavoimat eivät yksin pysty yhteiskunnan ongelmia ratkaisemaan. Hyvinvointivaltion arvostus on jälleen nousussa.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n tuoreen asennetutkimuksen mukaan suomalaisten suurimmaksi huolestumisen kohteeksi on noussut rikkaiden ja köyhien välinen vastakohtaisuus. Lääkkeenä tämän vastakohtaisuuden lievittämiseen nähdään hyvinvointivaltio ja sen tuomat palvelut. Suomalaisista 85 prosenttia onkin sitä mieltä, että hyvinvointivaltio on hintansa arvoinen.

Käytännön tasolla heiluriliike näkyy muun muassa siinä, että nyt alkaa myös puolueiden piirissä löytyä poliittista tahtoa suuriksi revähtäneiden tuloerojen tasaamiseen ja markkinatalouden hedelmistä osattomaksi jääneiden tukemiseen. Hallituksen sosiaalipoliittinen ministerivaliokunta pääsikin torstaina yksimielisyyteen keinoista, joilla kaikkein köyhimpien ihmisten asemaa lähdetään kohentamaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Pääministeri Paavo Lipponen lupasi helmikuun alkupuolella, että köyhyysongelman poistamiseen on luvassa konkreettisia toimia kahden kuukauden sisällä. Lipposen näkemyksen mukaan painopiste olisi asetettava kannustavuuteen ja työllisyyden parantamiseen sen sijaan, että lisättäisiin vain erilaisten avustusten jakamista leipäjonoissa.

Ministerityöryhmä päätyi periaatteelliseen ratkaisuun siitä, että työmarkkinatukea ja työttömän peruspäivärahaa ei nosteta. Tämä tukimuoto on synnyttänyt kiivaan väittelyn, koska tukien korottaminen olisi tiennyt automaattista lisäystä myös ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan, mikä ei tunnu tällä hetkellä asialliselta. Ay-liike taas ei suostu poistamaan kytköstä näiden kahden tukimuodon väliltä.

Työryhmän päätös oli varmastikin järkevä, sillä nyt vältetään keskustelu siitä, pitäisikö mainittu kytkös poistaa. Asian käsittely olisi väistämättä johtanut välien kiristymiseen hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välillä ja siirtänyt huomion pois varsinaisesta asiasta eli köyhyyden poistamisesta.

Työryhmä päätyi lopulta 750 miljoonan markan hintaiseen pakettiin, joka sisältää erilaisia täsmäaseita köyhyyden torjuntaan. Niiden joukossa on myös nähtävissä pääministerin peräänkuuluttamaa kannustavuutta. Tämä onkin tärkeätä, sillä kaikin keinoin on pyrittävä siihen, että työttömyydestä, syrjäytymisestä ja köyhyydestä ei tule pysyvää eikä perinnöllistä.