Pääkirjoitus

Kolumni Ilkka Heikkinen:
Venäjä kiillottaa kilpeään

Turulla ja Venäjällä on yhteinen ongelma. Molemmilla on vaikeuksia imagonsa kanssa. Turun kaupungin johdossa ollaan sitä mieltä, että asialle pitäisi tehdä jotakin. Niinpä niin. Venäjällä on pitämisen sijasta tartuttu härkää sarvista. Hallitus aikoo nimittäin käynnistää Yhdysvalloissa ja Euroopassa laajan mainoskampanjan, jolla on tarkoitus kiillottaa tahriintunutta Venäjä-kuvaa.

Venäjän kampanja on vastaisku sille, että amerikkalaisten uskotaan käyttävän suuria summia rahaa pelkästään Venäjän imagon mustaamiseen.

Venäjän lehdistöministerin Mihail Lesinin mukaan kampanja koostuisi videopätkistä, joilla esiteltäisiin venäläisten arkipäivää ja historian huippuhetkiä. Eikä rahan kanssa kitsasteltaisi, vakuuttaa ministeri.

Venäjän negatiivinen kuva maailmalla on vanhaa perua. Jo Pietari Suuri teki kyseenalaista pr-työtä kotimaansa hyväksi vieraillessaan seurueineen Britanniassa. Venäläisdelegaatio vuokrasi itselleen aateliskartanon, jossa he pistivät parissa viikossa hyrskyn myrskyn. Vuokranantaja valitteli vieraiden lähdettyä, että hienot tapetit oli revitty riekaleiksi, huonekalut särjetty polttopuiksi ja tarpeet tehty parkettilattioille. Ulkona istutukset ja kauniit pensasaidat olivat kuin pyörremyrskyn jäljiltä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Seitsemän vuosikymmentä kommunistivaltaa eivät myöskään kohentaneet Venäjän mainetta. Bolshevikkien hirmuhallinto ja Stalinin vainot ovat vielä hyvässä muistissa.

Vaikka Venäjällä onkin kommunistivallan luhistumisen jälkeen tapahtunut paljon suotuisaa kehitystä kaikki ei ole vieläkään kohdallaan. Tshetshenian julmuudet, rikollisjengien keskinäiset taistelu, rahanpesu, valtion omaisuuden varastaminen, liikemiesten ja poliitikkojen murhat sekä hämärät pommi-iskut pitävät yllä kuvaa sekasortoisesta maasta.

Venäjää vaivaa edelleen myös lähes ylivoimaiselta tuntuva byrokratia, eikä maa kaikesta glasnostista huolimatta voi kovasti ylpeillä avoimuudellaan. Oikeusvaltioonkin on vielä pitkä matka, joskin siihen suuntaan ollaan vakaasti menossa.

Parantamisen varaa olisi myös liikennekulttuurissa, joka perustuu lähinnä autoilijoiden mielivaltaan. Jalankulkijan onneksi ainakin Moskovan liikenne alkaa olla jo niin puuroutunutta, että autot jumiutuvat paikoilleen pitkiksi jonoiksi, jolloin kadunylityskin voi tapahtua suhteellisen turvallisesti.

Korkealla tasolla ei ole myöskään puhelinkulttuuri. Liian usein lyödään luuri sumeilematta korvaan, kun ulkomaalainen yrittää vajavaisella venäjänkielentaidollaan selvittää asiaansa.

Tuhlailevan propagandakampanjan käynnistämisen sijasta Venäjän hallituksen saattaisikin olla mielekkäämpää keskittyä olemassaolevien epäkohtien korjaamiseen maansa maineen parantamiseksi.

Ei silti, etteikö venäläisillä olisi paljon hyvää kerrottavaa maastaan. Venäläinen musiikki- ja oopperakulttuuri ovat taattua ja maailmankuulua tavaraa. Edistystä on tapahtunut myös talouden alueella. Kun ulkomaalainen pystyi ennen shoppailemaan parissa kolmessa beriozkassa, niin nyt esimerkiksi Moskova tarjoaa kauppakeskuksia ja tavaravalikoiman, jotka eivät häpeä missään seurassa.

Kaikkein parasta mainosta Venäjälle on kuitenkin tavallinen ihminen kaiken hälyn ulottumattomissa. Kotioloissaan venäläinen on mitä sydämellisin ja vieraanvaraisin isäntä tai emäntä, joka kantaa pöytään vaikka viimeiset ruoan muruset. Ja jos kotona ei satu olemaan, voi naapurista aina käydä lainaamassa herkkuja vierasta varten. Mutta tämä on todellisuutta, jota mainosvideot eivät pysty välittämään. Se on koettava itse.
Kirjoittaja on Turun Sanomain pääkirjoitustoimittaja.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy