Pääkirjoitus

Juhani Heimosen Rivien välistä -kolumni 1.3.2001
Arvotonta huippu-urheilua

Rehellisyys, suoruus, vastuuntunto ja rehti kilpa ovat positiivisia arvoja, joita suomalaiset ovat oppineet pitämään moraalinsa kurkihirsinä. Ne kaikki pantiin Lahden MM-kisoissa alennusmyyntiin.

Hiihtohullu kansa on monasti pettynyt, kun maanmiesten suksi ei ole kilpaladuilla luistanut niin kuin on odotettu. Nyt samat ihmiset tuntevat tulleensa perin pohjin petetyiksi. Kokemuksilla on sisällöllisesti huikea ero.

Märkä rätti on läiskäisty suoraan päin näköämme. Edustushiihtäjät, heidän valmentajansa ja liittonsa eivät jääneet kiinni vain dopingista, vaan myös julkeasta kaksinaamaisuudesta.

Jälkimmäinen murentaa ehkä edellistäkin tehokkaammin kilpaurheilun arvoperustaa. Se tuhoaa yhteisölle elintärkeän sidosaineen, keskinäisen luottamuksen.

Isometsät, immoset, kyröt, kirvesniemet, myllylät, jauhot, leppävuoret, klingat ja keitä heitä olikaan, ovat esiintyneet ulospäin kuin viattomuuden perikuvat.

Sisimmässään heidän on täytynyt tietää tekevänsä sitä, mitä orwellilainen uuskieli nimittää häveliäästi muunnetun totuuden puhumiseksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Arkielämässä sitä on tapana nimittää valehtelemiseksi.

Julkisuuden valokeilassa on nähty parin viime viikon aikana melkoinen kirjo totuuden muuntelun tyylilajeja.

Päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö ehti antaa suoriin kysymyksiin liutapäin kiemurtelevia "minä otan vastuun" -vastauksia, ennen kuin faktojen silmukan kiristyminen pakotti tunnustamaan asioiden todellisen laidan.

Harri Kirvesniemi sanaili hyvää päivää kirvesvartta huhuista, joita hiihdon ympärillä aina kuulemma pyörii. Vain ilme paljasti, millaisin tunnoin Marja-Liisan "Hartsa" odotti seuraavan päivän Wada-testituloksia.

Falskiuden korkeimmalle korokkeelle kipusivat Hiihtoliiton lääkärit Pirkka Mäkelä ja Juha-Pekka Turpeinen sekä doping-hiihtäjä Janne Immonen.

Isometsän kärähdettyä Hemohesistä Immonen paheksui sormi heristen kiellettyjen aineiden käyttöä, vaikka oli itse syyllistynyt samaan.

Viime lauantaina tehtävistään eronneet lääkärit perustelivat lähtöään sillä, että he kokivat tulleensa "loukatuksi terveydenhuollon ammattihenkilöinä".

Keskiviikkona vahvistui, että juuri Mäkelä ja Turpeinen olivat huolehtineet aineen annostelusta Isometsälle.

Kun koko päivän kuumeisesti odotettu Hiihtoliiton tiedotustilaisuus eilen käynnistyi, pöydän takana istui vakavan oloisia miehiä.

Hetken vaikutti jopa siltä, että syylliset ovat tunnonvaivoissaan ja valmiit kertomaan juurta jaksaen kaiken.

Pääpukari Kyrö aloitti vilpittömän tuntuisella anteeksipyynnöllä. Tuota pikaa kuitenkin selvisi, mikä oli kupletin juoni.

Hiihdon ykkösvalmentajaa ei kaduttanut niinkään urheiluyhteisön normien rikkominen kuin se, että tuli jäätyä tekosista kiinni.

"Harrastelijamainen puuhastelu" hiihtäjien suorituskykyä parantavien plasma ekspanderien kanssa karahti kiville, kun aineet paljastuivat FIS:n testeissä.

Kyrön ja kuuden edustusjoukkueeseen kuuluneen urheilijan menettely oli tietoista, tarkoituksellista ja tahallista dopingia. Väärinkäytökseen ryhdyttiin, koska uskottiin, ettei siitä jäädä kiinni.

Riski pyrittiin minimoimaan selvittämällä vielä ennen Lahden MM-kisoja "omien kanavien kautta", kärähtääkö aineista.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ei olisi pitänyt kärähtää.

Millaisesta moraalista tällainen käyttäytyminen kielii?

Mikä arvo on anteeksipyynnöllä, johon ei sisälly aitoa katumusta itse teosta. Mikä arvo on tunnustuksella, johon väärintekijä myöntyy vasta kiinni jäätyään ja äärimmäisen ulkoisen pakon edessä.

Vaikka Lahden MM-katastrofin löyhkäävä pyykki kyettäisiin pesemään lumivalkeaksi, nämä kysymykset jäävät aina jäljelle.

Rahan voimalla ja voimasta pyörivä huippu-urheilu menettää lopullisesti arvo-oikeutuksensa, jos se ei pysty pitämään kiinni yksinkertaisesta oikean ja väärän etiikasta.

Sillä oletuksella puolustautuminen, että varmasti muutkin rikkovat sääntöjä on luisumista juuri väärään suuntaan; alas relativistisen moraalin loputonta alamäkeä.

Kirjoitaja on Turun Sanomien pääkirjoitustoimittaja.