Pääkirjoitus

Veli Junttilan Suomi 1951 -kolumni:
Mannerheimin hautajaiset

Marsalkka Carl Gustaf Mannerheim haudattiin sunnuntaina helmikuun 4. päivänä 1951 valtion kustannuksella ja sotilaallisin kunnianosoituksin.

Valtakunnassa oli yleinen suruliputus, ja saattajana oli suurin osa Suomen kansaa, jos ei Helsingissä, niin radion välityksellä; hautajaiset radioitiin kaikkien kanavien kautta.

Muistotilaisuuksia järjestettiin ennen hautajaisia lukuisilla paikkakunnilla, myös kouluissa.

Helsingin Suurkirkon tilaisuus oli karun yksinkertainen, kuten suurelle sotapäällikölle ja valtiomiehelle kuuluukin.

Muistopuheen piti eduskunnan puhemies K.A. Fagerholm. Elämäkerran kirjoittaja Stig Jägerskiöld ei säästele siitä kiitoksen sanoja: "Hän valitsi sanansa oivallisesti ... puhui asiallisin ja totuudellisin lausein".

Kirkossa seppeleen laski presidentti J.K. Paasikivi. Hän oli syvästi liikuttunut ja tuskin pystyi lukemaan paperista seppelenauhan tekstin.

Surusaatto Hietaniemeen oli unohtumaton elämys. Katujen varret olivat täynnä kansaa ainakin viiden rivin syvyydeltä koko kolmen kilometrin ja 700 metrin matkan. Talojen ikkunat ja katot olivat miehitettyjä, monilla oli mukanaan rahi tai rappuset. Väkeä oli sata- ehkä sataviisikymmentä tuhatta. Monet itkivät; välillä kaupungissa kerrotaan kuitenkin olleen kuolemanhiljaista.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Arkun jäljessä kulkivat ensimmäisinä lähiomaiset, tyttäret Anastasia ja Sophie. Hautaanlaskua pääsi seuraamaan 30 000 ihmistä.

Vainaja oli tuotu lentokoneella kotimaahan 1. helmikuuta Geneven ja Malmön kautta.

Arkku sijoitettiin katafalkille Helsingin Suurkirkkoon. Sen ympärille asetettiin neljän upseerin kunniavartio. Suomen lipun peittämän arkun kannella oli Mannerheimin sotilaspäähine, miekka ja marsalkansauva. TS kertoi myös, että "Suomen marsalkka tullaan toivomuksensa mukaisesti sijoittamaan arkkuunsa marsalkan univormussa".

Hautajaisia edeltävänä perjantaina kirkon ovet avattiin yleisölle. Tulijoita oli "tuhansia tuhansien jälkeen", kertoo Stig Jägerskiöld. Kirkkoon kiemurteli hiljainen jono, kolme tai neljä henkilöä rinnan, poliisi laski jopa 40 000.

Erikoista oli, että kirkko oli auki koko perjantain ja lauantain välisen yönkin. Kun TS:n toimittaja kävi paikalla illalla kello 22, oli kirkkoon viisirivinen ja toista kilometriä pitkä jono.

Kirkon ovet olivat auki lauantainakin kello 15:een sakka, mutta kävijöiden runsauden takia kirkko oli avattava myöhemmin vielä kolmeksi tunniksi.

Lauantaina alkoi myös seppelten lasku. Ruotsin kuninkaan edustajasta, lähettiläs ministeri Otto Johanssonista alkava luettelo on lehden leipätekstinä toista palstaa pitkä.

Ennen hautajaisia Urho Kekkosen johtama hallitus oli käynyt läpi häpeällisen episodin. Hallitus - jossa kansandemokraatteja ei ollut mukana - huolestui, että hautajaisista tulee niin näyttävä kansallinen mielenilmaus, että seuraa ulkopoliittisia ongelmia.

Voiko hallitus virallisesti ja in corpore osallistua surusaattoon? Hallitus vastasi tähän kysymykseensä yhden äänen enemmistöllä, että EI VOI.

Jägerskiöld kertoo, että kaksi hallituksen jäsentä - Urho Kekkonen ja ulkoministeri Åke Gartz halusivat osallistua - ja osallistuivat - kaikesta huolimatta. Esimerkiksi ministeri Ralf Törngren ei osallistunut. Törngrenin väitetään sanoneen, ettei hän uskaltanut.

Hallituksen hermostutti aivan ilmeisesti kansandemokraattien eduskuntaryhmän kirjelmä eduskunnan puhemiesneuvostolle ja valtioneuvostolle. Ryhmä ilmoitti, että hautajaiset olisi sopinut järjestää ilman julkista huomiota. Kansandemokraatit eivät myöskään osallistuneet hautajaisjuhlallisuuksiin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kommunistien mielestä kansallisista hautajaisista tulee ulkopoliittinen mielenosoitus ja neuvostovastainen ele. Tutkija Juhani Suomen mukaan tämä propaganda sai vastakaikua Moskovassa - siinä syy hallituksen hermoiluun.

Skdl-kommunistit pitivät sanansa jo eduskunnassa 1. helmikuuta pidetyssä muistohetkessä. Näiden ryhmä oli poissa kun varapuhemies Viljami Kalliokoski lausui eduskunnassa muistosanat. Puhemies Fagerholmilla oli tosi pätevä syy poissaoloonsa, hän oli lentokentällä vastaanottamassa Mannerheimin ruumista.

Arkkipiispa Aleksi Lehtonen oli sairastunut. Ruumiinsiunauksen toimitti vanhin maamme piispoista Max von Bonsdorff. Myös puolustusvoimain komentaja Aarne Sihvo oli pois hautajaisista 26.1. tehdyn silmäleikkauksen takia. Toki päiväkäskyn Sihvo antoi hautajaispäivänä. Häntä tuurasi pääesikunnan yleisesikunnan päällikkö V.A. Sundman.
Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.