Kaikkien sekoilujen jälkeen ratkaisu kiistaan Yhdysvaltain seuraavasta presidentistä löytyi lopulta tuomioistuimesta, ei vaaliuurnista. Käytännössä Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tiistainen päätös avasi Valkoisen talon oven republikaanien ehdokkaalle George W. Bushille. Päätöksessään oikeudenmukaisuuden perikuvana pidetty tuomioistuin jakautui poliittisten rintamalinjojen mukaisesti, mikä ei varmasti ole eduksi tulevan presidentin asemalle sen paremmin kuin Yhdysvaltain oikeuslaitoksen maineellekaan.
Repivä viisi viikkoa kestänyt taistelu presidentinvaalien voitosta jättää pahat jäljet koko Yhdysvaltain demokraattiseen järjestelmään. Korkeimman oikeuden ratkaisu teki lopulta mahdottomaksi todeta, kenelle Valkoisen talon avaimet todella olisivat kuuluneet.
Virallisen tuloksen mukaan Bush voitti Floridan ratkaisevat 25 valitsijamiestä 537 äänen enemmistöllä. Mikäli korkein oikeus ei olisi jo aikaisemmin kieltänyt tarkistuslaskennan jatkamista Floridassa, olisi lopputulos saattanut hyvinkin kääntyä demokraattien ehdokkaan Al Goren hyväksi.
Toisaalta vaalifarssi oli jatkunut jo niin kauan, että johonkin piste oli pantava. Keskustelu aiheesta tulee kuitenkin jatkumaan. Jossittelun lisäksi tarkastelun alle joutunee koko Yhdysvaltain vaalikoneisto, joka on osoittautunut vähintäänkin puutteelliseksi. Ei olisi myöskään ihme, jos kritiikki tuomioistuimia kohtaan kasvaisi. Uudistusten aikaansaaminen on kuitenkin jo toinen asia. Niitä on vaadittu ennenkin, mutta heikoin tuloksin.
Kaikki se, mitä presidentinvaalien jälkipelin aikana on tapahtunut, antaa tulevalle presidentille poikkeuksellisen huterat lähtöasetelmat tehtäviensä hoitamiseen. Paljon tosin riippuu Goren suhtautumisesta. Myöntääkö hän reilusti tappionsa vain jättääkö hän kiistan ikäänkuin auki. Joka tapauksessa Bushin on kuunneltava presidenttinä herkällä korvalla oppositiota. Tätä edellyttää jo sekin, että republikaanien enemmistö kongressissa on kovin niukka.
Bush näyttää tajunneen asemansa, koska hän ei lähtenyt elämöimään korkeimman oikeuden ratkaisevalla päätöksellä. Suuret eleet olisivat pelkästään ärsyttäneet demokraatteja entisestäänkin ja jakaneet kansaa kahtia. Se, mitä amerikkalaiset nyt tarvitsevat, on yhdistävä voima. Goren onkin pystyttävä kasvamaan kansan yhdistäjäksi, mikäli hän aikoo selvitä kunnialla tukalissa merkeissä alkavasta nelivuotiskaudestaan.
